Kesäbingo 1: Raukoilla rajoilla - suomalaista kirjallisuushistoriaa

Bingotaulukon avauspostaus! Jes, tätä jo odotettiinkin (ainakin minä odotin).

En bingotaulukkoa tehdessä pitänyt kovinkaan todennäköisenä, että tarvitsisin vastalääkettä Suomi100 -paatokseen. Rehellisesti en ole seurannut kuin juhlavuoden pääspektaakkelia eli #hallituskriisi'ä, eikä nationalistinen paatos juuri ole minua tavoittanut.

En siis ollut vastapropagandan tarpeessa, kun Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla (Siltala, 2016) käveli vastaan. Luin silti, onhan siitä jo joku hetki somessa puhuttu.

Eskelisen teos on jossain määrin "vaihtoehtoinen Suomen kirjallisuushistoria". Kustantamon saatesanojen mukaan se "käsittelee kaikkea sitä, mitä ei ole haluttu kertoa suomenkielisestä kirjallisuudesta". Kyllähän sellainen kiinnostaa. Miksipä ei siis lukea ihan extempore.

Eskelisen antama kuva Suomesta ja suomalaisista lukijakuntana on melkoisen lohduton. 1800-luvulta alkaen kristillinen puritaanisuus ja sisäänpäin kääntynyt kiihkonationalismi leimaavat sekä julkaisutoimintaa että kirjallisuuskeskustelua jossain muodossa lähes 1990-luvulle saakka. Lukijakunta on kykenemätöntä keskustelemaan teosten muodosta tai kielestä, ja keskustelu keskittyykin aina teosten sisältöön. Uskonnollinen kirjallisuus myy pitkälle 1800-luvulla paremmin kuin kaunokirjallisuus. Modernismi, postmodernismi, ranskalainen uusi romaani ja avantgarde ovat jopa sisäpoliittista turvallisuutta uhkaavia muotivirtauksia aina 1970-luvulle saakka. Jumalanpilkkasyytös lennättää Salaman julkaisukieltoon, itsesensuuri kustantamoissa, kunstantajissa ja kirjailijoissa elää ja voi hyvin. Kun markkinoille lopulta aletaan saada modernismin maailmanklassikoita, huokaistaan helpotuksesta kuitenkaan muistamatta että sisäänpäinkääntyneisyyden aikana kansainvälinen romaanitaide on mennyt jo valovuosia eteenpäin. Eikä sitä ihan heti kurota kiinni.

Yhä vielä suomalaisten lukutaidossa on nähtävissä katekismuksen ukolukua muistuttavia piirteitä ja painotuksia: yhteiseen, yksinkertaiseen ja turvalliseen tulkintaan pyrkiminen; tekstin muodon, ilmaisun ja monitulkintaisuuden vieroksuminen; kriittisen tulkinnan ja oman argumentaation vähäisyys; yksiselitteisen toden ja todellisuuden painottaminen leikin, ristiriitaisuuden ja epävarmuuden kustannuksella.

- Eskelisen 2016 mukaan Saresma 2013

Eskelisen kirjasta on tullut sanomista. Luonnollisesti. Saavathan siinä kritiikkikylvyn niin SKS (joka keskittyi maanisesti kansanrunojen tallentamiseen ja julkaisuun uuden proosan tukemisen sijaan), Otavan ja WSOY:n johtoporras ja kustannustoimittajat (jotka jääräpäisesti ja typerästi vastustivat romaanitaiteen uusia muotoja) kuin suomalaisten yliopistojen tekemä, suomalaista proosaa käsittelevä kirjallisuudentutkimus (jossa ohitetaan monia aiheita, tulkitaan teoksia väärin ja hyväksytään vuosikymmenen aikana kehittyneitä dogmeja niitä kyseenalaistamatta niin väitöskirjojen kuin professorien tekemien kirjallisuushistorioiden tasolla).

On siis liioiteltua väittää, että 1900-luvun alun suomalaisessa proosassa tapahtuu jonkinlainen modernistinen käänne kun kysymys on enemmän siitä, että tajunnankuvaukseen kiinnitetään enemmän huomiota, sen laatu paranee ja syvenee ja sen harjoittaminen uudessa laajuudessa ja syvyydessä alkaa olla suotavaa ja odotettua.

- Markku Eskelinen, 2016

1990-luvulle tultaessa aurinko alkaa Eskelisen tarinassa kuitenkin paistaa jopa Suomeksi kutsuttuun risukasaan. Internet tuo Peräpohjolan kansalle uusia ajatuksia ja ideoita, minkä seurauksena aletaan olla tilanteessa, jossa kirjailijat kirjoittavat kirjoja, joita vanhemman sukupolven kirjallisuudentutkijat eivät ymmärrä. Modernismin tyylikeinot alkavat vakiintua osaksi myös valtavirtaista viihdekirjallisuutta. Eskelisen mielestä mainitsemisen arvoiset teokset lisääntyvät hurjalla tahdilla, kirjalistat venyvät ja paukkuvat. Vuosi 2000 ja Johanna Sinisalon Finlandia-palkinto näyttäytyvät Eskelisen ajattelussa jonkinlaisena vedenjakajana. Modernismin piirteet alkavat vakiintua hyväksytyiksi keinoiksi, fantasiakirjallisuus opettaa lukijoita sietämään uudenlaisia maailmoita. 

Mutta raukoilla rajoilla ei oltaisi vielä otsikossakin, jos olisikin loppu hyvin, kaikki hyvin. Eskelinen päättää teoksensa tilastotiedoilla toteamukseen, että kirjallisuudesta on kaikesta päätellen jälleen tulossa elitistisen yläluokan harrastus. Ja suomalaiset lukijat ovat aivan yhtä kiinni vanhoissa lukutottumuksissaan.

Vaan ei hätää, ei Eskelinen ole teostaan kirjoittanut pelkästään vannoutuneille fennomaaneille ja suomalaisen kirjallisuuden ylivoimaisuuteen uskoville pahaa mieltä tuottaakseen. Vaikkei etsisikään Suomi100 -vastapropagandaa, kannattaa kirja silti lukaista. Iloa Eskelisen teoksesta varmaan olisi erityisesti äidinkielen opettajalle, joka haluaisi draamallistaa kotimaisen kirjallisuuden opetusta - herkullista draama-ainesta Eskelisen teoksessa riittää. Siihen tuo vielä oman säväyksensä Eskelisen rappiollinen anarkismi, joka näyttäytyy hänen itsepäisenä tapanaan rikkoa suomen kielen vakiintuneita pilkkusääntöjä. Erityisen kannattavaa lukeminen kuitenki olisi kirjallisuuden opiskelijalle, joka pohtii gradun tai väikkärin aihetta. Ehkä moni ei ole tullut ajatelleeksikaan miten suuria aukkoja suomalaisen kirjallisuuden tutkimuskentässä on.

Kesäkirjabingo 2017

Ai että minä tykkään kaikenlaisista lukuhaasteista. Paitsi siitä Helmet-haasteesta, johon kaikki osallistuvat. Koska se on niin mainstreamia. Ei kun vakavasti, kyllähän minä siitä tykkään. Mutta vielä enemmän ihastuin alkuvuodesta julkaistuun Sini Kuvajan Vaihtoehtoinen lukuhaaste 2017 -listaan. Siinä alkaa olla jo oikeasti haastetta!

Koska kesällä on mielestäni kiva toteuttaa lukuhaasteita, otin Kuvajan listan ja laitoin sen bingotaulukkoon. Poistin jotain, lisäsin muutaman oman, yhdistelin vähän. Tällä mennään tämä kesä, toivottavasti saan jonkun suoran! Vaikka päätarkoitushan tällä on motivoida kirjoittamaan luetuista kirjoista edes jotain blogiin. Kiitos Kuvajalle hyvistä haasteista! Viimeksi olenkin bingoillut kesällä 2014 Les Masque Rouge -blogissa (joka sittemmin on näköjään joko vaihtanut nimensä tai lopettanut) julkaistulla bingopohjalla. Silloin rivin saamiseen meni koko kesä. Jospa tänä vuonna vähän joutuisammin!
 

Luovaillaan! - luovaa kirjoittamista kaveriporukalla

Ideoitiin kaveriporukalle luovan kirjoittamisen ystävyysiltama. Iltaman tarkoituksena oli syventyä luovaan kirjoittamiseen erinäisten kirjoitusharjoitusten avulla. Jokaiselle oli määrätty tehtäväksi tuoda mukanaan yksi luovan kirjoittamisen harjoitus, jonka oli valmistautunut ohjeistamaan koko porukalle. Luovailun yleisenä tarkoituksena oli paitsi kehittää meidän kaikkien kykyjä luovina kirjoittajina, myös tarjota opettajaksi opiskeleville työkalupakkiin iso satsi uusia, itse testattuja kirjoitusharjoituksia. Loppujen lopuksi iltama kärsi hieman osallistujapulasta flunssakauden vuoksi, mutta onneksi saatiin sentään kaksi fyysisesti paikalle ja yksi etäyhteyden päähän!

Varauduin iltamaan lainaamalla kirjastosta peräti (yllä näkyvää) kaksi kirjoittamisharjoituksia sisältävää teosta. Erityisesti tykästyin Kirjoittajakalenteriin, jossa jokaiselle vuoden päivälle on oma nimetty harjoitus. Jotain tällaista haluaisin koota itselleni! Tarvitaan kuitenkin vielä aika monta luovailuiltaa lisää, että oikeasti testattuja harjoituksia olisi kaikille päiville.

Pähkin todella pitkään, mitä ihmettä teetättäisin omana harjoituksenani. Sekä kirjoittajakalenterissa että toisessa oppaassa oli paljon hyviä harjoituksia, joihin tunsin vetoa. Päätin sitten lopulta teetättää alla näkyvistä harjoituksista harjoituksen numero 2. Se vaati hieman viitseliäisyyttä ja etukäteisaskartelua, mutta siitä saatiin upeita tuloksia!

1. Genreharjoitus
Jokainen osallistuja valitsee yhden kirjallisuuden genren (meillä fantasiakirjallisuus, heppatyttökirjat ja kantasuomalaisten kirjoittamat maahanmuuttajatarinat). Tämän jälkeen jokainen kirjoittaa niin monta genressä esiintyvää klisettä kuin voit (meillä esim. syntymästään saakka erikoislaatuiset sankarit, ryysyistä rikkauksiin, yksi ainoa tallipoika, jota kaikki piirittävät, musliminaiset perheväkivallan uhreina). Jokaiselle kliseelle kirjoittaja pyrkii löytämään vähintään yhden korvaavan toteutustavan, vastakohdan tai mitä tahansa, jolla kliseen voisi välttää.

2. Ryhmänluontiharjoitus
Jokainen valitsee yhden ihmistä tai eläintä esittävän kuvan (tässä tapauksessa Dixit-korteista) ja kirjoittaa muutamalla lauseella millainen kuvassa esiintyvä henkilö on ryhmän jäsenenä. Miten hän käyttäytyy ryhmässä ja mitä siltä tavoittelee? Hahmot esitellään muille. Tämän jälkeen jokainen osallistuja nostaa laput, joissa ensimmäisessä kerrotaan keitä hahmot ovat (esim. aikamatkaajia, viikinkejä, kunnallispoliitikkoja) ja toisessa heidän tavoitteensa (esim. rikkoutuneen esineen korjaaminen, ryhmän toimintasäännöistä neuvottelu, yhden ryhmänjäsenen erottaminen ryhmästä). Jokaiselle osallistujalle annetaan 30 minuuttia aikaa kirjoittaa tai luonnostella kohtaus, dialogi tai tarina, jossa ryhmä pyrkii pääsemään tavoitteeseensa.

3. Esteharjoitus
Jokainen osallistuja kehittää hahmon, jolle annetaan nimi, ikä, yksi ominaisuus ja tavoite tai asia, jonka hän haluaa. Hahmon luonut aloittaa tarinan kirjoittamalla lauseella tai parilla ensimmäisen askeleen, jonka hahmo ottaa päästäkseen tavoitteeseensa. Tämän jälkeen vaihdetaan paperia parin kanssa. Pari kirjoittaa lauseella tai parilla tapahtuman, joka estää hahmoa toimimasta, keskeyttää toiminnan tai muuttaa hahmon suunnitelmia. Paperi vaihdetaan taas parin kanssa. Aloittaja kirjoittaa, kuinka hahmo selviytyy esteestä. Vaihtelua jatketaan noin viitisen kertaa, minkä jälkeen tarinan aloittanut saa kirjoittaa itselleen mieluisen loppuratkaisun. 

Tuotokset, joita näillä kolmella harjoituksella saatiin aikaan, olivat aivan huikean hienoja! Olen aina itse vähän karsastanut Esteharjoitusta sen monesta eri lähteestä luettuani, mutta yllättäen se olikin todella hauskaa! Oli mahtavaa päästä testaamaan uusia juttuja. Myös etäyhteydellä osallistuminen toimi hyvin, vaikka etäilijä ilman mutakakkua ja teetä jäikin. Tällaisia iltoja haluan ehdottomasti lisää!

Manchester is bubbling - Tampere kuplii 18.3.

Teimmepä siis päiväretkisen Tampereelle Tampere kupliin merkeissä. Reissun aikana opin uudelleen taskuparkin salat, aiheutin yliopiston kirjastolla mittavan kahvivahingon ja pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan ihan ite Tampereen keskustassa. Hieno reissu siis! Kuplii oli tällä kertaa luennontäyteisin koskaan. Hyvä kun myyntipöytiä ehti edes vilkaisemaan! Valtava määrä inspiraatiota tuli otettua matkaan, tavaraa vähän vähemmän. Luennoista on moni kysellyt fiiliksiä ja sisältöjä, joten jaetaanpa julkisesti koko lauantaina kuuntelemani ohjelma!

Klo 11-12 Näkymätön sukupuoli - sarjakuvaa ei-binäärisistä sukupuoli-identiteeteistä oli esittelyssä vuoden tärkein journalistinen projekti. Voima -lehti on nyt tehnyt monimuotoisen juttusarjan muunsukupuolisista henkilöhaastatteluiden avulla. Juttuja voit lukea täältä. Ihanat Apila Pepita Miettinen ja Veera Järvenpää kertoivat meille, että nyt näistä jutuista olisi tarkoitus koota kirja syksyyn mennessä, jotta saataisiin lisättyä tietoa muunsukupuolisuudesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä prosesseista. Mahtava idea! 

Yleisökysymyksenä kaivattiin kirjaan lisää etnistä ja kehollista monimuotoisuutta valkoisten, laihojen kalliolaishipstereiden sekaan. Itse kaipailin lähinnä ammatillista monimuotoisuutta. Jos tulevaa kirjaa olisi tavoitteena käyttää teinien ja teinien opettajien sivistämiseen, olisi kaikenlainen monimuotoisuus toivottavaa. Ettei kukaan pahimpia angstivuosiaan elävä ajattelisi, että ”en mä voi olla muunsukupuolinen, kun en oo tollanen valkoinen, helsinkiläinen taiteilija”. Ketään jo haastateltua väheksymättä toivon, että kirjasta tulee mahdollisimman rikas ja monipuolinen tietopaketti, josta mahdollisimman moni sukupuoli-identieettiään etsivä voi löytää samaistumisen kohteita. Innolla syksyn Helsingin sarjisfestareita odottaen.

Sarjiskansa oli synkempää kuin coneissa olen tottunut.

Klo 13-14 Sarjakuvalla ulkomaille oli moniäänisin paneeli, jossa vähään aikaan olen ollut! Hanna-Pirita Lehikoisen, Rosi Kämpen ja Kaisa Lekan keskustelussa kohtasivat monenlaiset näkemykset ja keinot ulkomaille myymisestä, verkostoitumisesta ja kielivalinnoista. Siinä missä Hanna-Pirita ja Kämpe myyvät pelkkiä bittejä, ja Kämpe jopa pelkkää piirtojälkeä, Lekalle tärkein on kokonaisuus, joka syntyy kirjasta, kirjan paketista ja koko tarinasta. Jokaisen omassa tarinassa oli kuitenkin selkeä opetus: jos haluat julkaisemaan ulkomaille ulkomaankielellä, verkostoidu! Tapahtuipa se sitten netissä tai kasvokkaiskohtaamisissa sarjisfestareilla ja coneissa. Oma englannintaito ei ole pahitteeksi: etenkään, jos pystyt kääntämään itse sarjiksesi tai tekemään sen jo lähtökohtaisesti englanniksi.

Ostokset määräytyivät tulotason mukaan.

Klo 14-15 Julkinen päiväkirja: sarjakuvablogausta mielenterveydestä käsitteli sarjakuvablogien luonnetta eräänlaisia terapiablogeina. Bloggaajan mielenterveyttä, tunteita ja elämän kriisejä kuvailevia sarjisblogejahan Suomessa riittää. Paneelissa tuli hyvin esille, että erityisesti todella synkät kuvaukset omasta olosta eivät ole erityisen tyypillisiä ulkomaalaisille (englanninkielisille?) sarjisblogeille. Maailmalla rankkojakin aiheita tunnutaan lähestyvän huumorin kautta. Uutena, kivana juttuna opin, että sarjakuvia käytetään ihan formaalin terapiatyönkin tukena. 

Kotimatkalla sain asiantuntevan tiivistelmän klo 17-18 skippaamastani Fanfiction Suomessa -luennosta. Luentoa pitämässä oli Iina Karasti, jonka viime vuonna valmistuneen, aihetta käsittelevän opinnäytetyön voi lukea täältä. Tulosten mukaan slash on edelleen suosituin genre heteroromantiikan tullessa toiselle sijalle ja femslashin jäädessä näistä kahdesta kauas kauas taakse. Jännin tutkimustulos on, että peräti 29 % fanfictionin kirjoittajista ei koskaan tapaa muita kirjoittajia (Karasti 2016, 26). Ihan hauska oppari aiheesta, joskin tutkimustuloksissakin näkee, että fanfictionin kirjoittaminen koetaan edelleen hieman noloksi ja ehkä vastakkaiseksikin "oikealle" kirjoittamiselle, vaikka ficeistä oppisikin paljon omien hahmojen luomisesta ja tarinan rakentamisesta.

Luennoilla juoksemisen ohella ennätin toki vähän diskuteerata tuttujenkin kanssa. Kiitos kaikille kivasta päivästä ja mahtavista keskusteluista! Oli kiva nähdä montaa tuttua naamaa pitkästä aikaa ihan livenä ja päivitellä kuulumisia muutenkin kuin somen kautta.

Ensi vuonna uudestaan taas!

Tätä toivoisin e-kirjalta

Nykyisiä e-kirjoja vaivaa todella pahasti se, että ne ovat ikävästi vain paperikirjojen PDF-versioita, joihin e-ominaisuus ei tuo pahimmillaan mitään lisää. Paitsi ehkä paremmat yliviivaus- ja muut merkitsemistekniikat. Paitsi silloin, kun tiedosto on suojattu eikä siihen voi tehdä merkintöjä. Ja nopeamman saatavuuden. Ainakin silloin, kun kirjastolla on riittävästi krediittejä kirjoja avata. Aika usein myös vaikeamman luettavuuden, jos koneelle pitää erikseen asentaa lukuohjelma. E-kirjojen (erityisesti oppikirjojen) potentiaalisena kuluttajana toivoisin löytäväni nykyisistä ja tulevista e-kirjoista aika monia ominaisuuksia.

1. Sanaston audiotallenteet

 

Tämä koskee pääasiassa vieraiden kielten oppikirjoja, mutta miksei myös helppolukuisiksi tarkoitettuja kakkoskielisiä kaunokirjoja. E-kirjoihin lisää antaisivat sanasanaiset audiotallenteet sekä oppikirjan teksteistä että "takasivujen" sanalistojen sanoista. Yhden klikkauksen päässä eikä erillisellä CD-levyllä, kiitos. Kindlen sanakirjaominaisuutta rakastan jo nyt.

2. Tekstinsisäinen hyperlinkkirakenne

 

Wikipedian hyperlinkkirakennetta muistuttava rakenne vähintään kirjan sisällä. Kielten oppikirjoissa esim hyperlinkki kirjan tekstikappaleesta suoraan sanastoon sekä tarpeellisiin kielioppiselityksiin. Paperisissa tietokirjoissahan tämä on jo vakiintunut rakenne ollut vuosisatoja, mutta e-kirjoissa toivoisin näiden "(ks. lisää sivu 134-138)"-tyyppisten lisäysten oheen suoraa linkkiä tarkoitetuille sivuille.

3. Toimivat linkit tekstin ulkopuolisiin verkkoaineistoihin

 

E-kirjoja luetaan kuitenkin usein nettiyhteydellä varustetulla laitteella, joten olisi ihan mukava, että e-kirjan sisältä lähtisi toimivia linkkejä lisäinformaatiota antavaan aineistoon tai esimerkiksi netistä löytyviin oppimispeleihin. Joskus joitain metatietolinkkejä on ainakin kirjastoissa lisätty kirjan tietueeseen, mutta ei itse kirjaan.

Koska minulla ei ole pääsyä moneenkaan maksulliseen e-kirja-aineistoon kirjastojen kokoelmien ulkopuolella, en tiedä ovatko nämä toiveeni jo yleisesti käytössä oppikirjoissa. Jos siis käytät e-kirjoja minua aktiivisemmin, kerro minulle e-kirjojen uusista tuulista ja innovaatioista, joita niihin on lisätty :)

Helmi-maaliskuun tapahtumat - pakko päästä

1. Vanhan Kirjan Talvi, 10.-11.2.2017 JKL

Jyväskylän kaupungin- ja yliopistokirjaston tiloissa järjestettävä lämminhenkinen vanhojen (ja uusien) kirjojen myyntitapahtuma, josta löytää aina aarteita. Erityisesti odotan tänä vuonna tapahtuman ohessa järjestettävää lasten- ja nuorten Olipa kerran... -kirjatapahtumaa, jossa puhujana on muun muassa Salla Simukka (*liitä tähän fanityttöilyä*). Tapahtuman tiedot ja ohjelman löydät täältä.

2. Digitaalisen tekemisen Instanssi, 3.-5.3.2017 JKL 

Tietokonetapahtuma Instanssi on melko pienen kokonsa (noin 100 konepaikkaa) ansiosta todella mukava ja rento tapahtuma, jossa on mahdollisuus tutustua vaikka kaikkiin paikallaolijoihin. Instanssista jää hyvä fiilis ja sieltä löytää motivaatiota kokeilla ihan uusiakin juttuja. Vaikka itse olen kiinnostuneempi tapahtuman taiteellisemmasta puolesta, kiehtoo minua se, miten vaikeista teknisistä aiheista Instanssin kävijät ja puhujat saavat usein kansankielisesti kiinnostavia. Lisätietoja tapahtumasta täällä.

3. Tampere Kuplii, 15.-19.3.2017 TRE

 

Minulle rakkain ja maantieteellisesti läheisin sarjakuvatapahtuma. Tämän vuoden kunniavieras Mauri Kunnas vetoaa minuun myös jostain syystä erikoisen paljon. Kupliissa on usein riittänyt yhden päivän visiitti, mutta tänä vuonna haaveilen kuitenkin myös Pelimuseo- ja kissakahvila-reissuja, joten Tampereellahan saattaa vierähtää koko viikonloppu. Lisätietoja Tampere Kupliista täällä.

4. Jyväskylän kirjamessut, 25.-26.3.2017 JKL

 

En ole ikinä päässyt Jyväskylän kirjamessuille, koska aina on ollut jotain menoa toisella puolella maata. Tänä vuonna kuitenkin päätin, ettei mikään estä minua menemästä tänne. Kirjamessujen ohessa myös sellaiset pienet messut kuin Viini- ja Ruokamessut, jotka saattavat minuakin ihan pikkuisen kiinnostella. Lisätietoja tapahtumasta täällä.

Onko toimenkuvasti mielestäsi enemmän ohjaaja vai kouluttaja? Perustele!

Olen päässyt opinnoissani siihen vaiheeseen, että vuosien kieltäytymisestä huolimatta olen päätynyt pohtimaan opettajuutta, ohjaajuutta ja kouluttajuutta. Ei muuta voi sanoa kuin että vautsi vau, enpä uskonut koskaan olevani tässä(kään) tilanteessa. 

Uusia tuulia juhlistaakseni tarjoilen teille tänään hieman vertailevan blogipostauksen kahdesta tyyliltään täysin erilaisesta, opintoihini liittyvästä kirjasta. Suosittelen molempia luettavaksi kaikille, joita työ ohjaus- tai koulutustyön parissa. Kirjoista ensimmäinen voi sopia myös ihan "perinteistä" asiakaspalvelutyötä tekevälle - varsinkin kirjastolaisille ja muille neuvontatyöläisille, jotka kohtaavat asiakkaita ongelmineen päivittäin kasvokkain, usein lyhyen ajan puitteissa.

Ohjaus- ja neuvontatyö - Aikaa, huomiota ja kunnioitusta
Onnismaa, Jussi 2007

Mitä? Esseemäinen johdatus ohjaajuuteen sekä siihen, kuinka ohjaajan "tulisi" kohdata ohjattavansa. Katsaus ammatin historiaan, roolin- ja asemanmuutoksiin yhteiskunnan kehityshistoriassa, etiikkaan ja käytänteisiin.


Pääsanoma: Ohjattava on oman elämänsä asiantuntija, joka osallistuu ohjauskeskustelussa aktiivisesti ratkaisujen löytämiseen. Ohjaajan tehtävänä on auttaa ohjattavaa tuottamaan omasta elämästään kertomuksia, purkamaan mahdollisesti omaan toimijuuteen liittyviä stigmoja, löytämään itselle sopivia ratkaisuja, tunnistaa ja märittää uudelleen omaan työhön liittyviä rajapintoja sekä ohjata ohjattavaa rakentamaan omaehtoista, itsenäistä toimijuutta. Ohjaajan asiantuntijuus "viisaan käytännön" muokkaamaa taidollista tunneälykkyyttä, ei niinkään kattavaa fakta- tai tietovarantoa.

Sopii: Henkilölle, joka haluaa tutustua ohjaajuuteen ja sen nykyfilosofiaa. Erityisesti opoille sekä henkilöille, jotka työskentelevät mm. ammatinvalintaan liittyvien tehtävien parissa.

Ei sovi: Henkilölle, joka etsii erityisen yksiselitteisiä ohjauksen keinoja tai tehtävätyyppejä, joilla hallita isoja ohjausryhmiä tai luokkia.

Lue erityisesti: Ensimmäinen luku: Ohjausvuorovaikutus.




Hyvä kouluttaja
Kupias, Päivi & Koski, Mia 2012

Mitä? Oppi- tai käsikirjamainen, yksityiskohtainen yleisesitys kouluttajuudesta, koulutuksen järjestämisestä ja siihen liittyvistä tekijöistä.

Pääsanoma: Kouluttaminen on opittavissa oleva taito. Koulutusta on mahdollista varioida monin eri keinoin niin materiaalin kuin paikan mukaan. Koulutuksen onnistumiseen vaikuttavat myös monet muut kuin suoranaisesti kouluttajasta itsestään riippuvat muuttujat.

Sopii: Henkilölle, joka kaipaa apua koulutuksen suunnitteluun. Paitsi sellaiselle, joka ei tee koulutusta päätoimisesti myös omaa aktiivista kouluttajaidentiteetin rakentamistyötä tekevälle, työssään runsaasti kouluttavalle.

Ei sovi: Henkilölle, joka haluaa pohtia erityisen tarkasti opettamiseen liittyvää filosofiaa tai ovat kiinnostuneita erilaisista oppimisen teorioista tai kaipaa yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi tunteiden vaikutuksesta oppimiseen.

Lue erityisesti: Seitsemäs luku: Menetelmät.

Elämä pelissä - Level Up Life

Hyvää tammikuuta! Eteneekö lupausten toteuttaminen? Etkö tiedä mistä aloittaa? Teetkö paljon, mutta mistään ei jää muistijälkiä? Haluatko saavuttaa tavoitteita?

Level Up Life on ilmainen mobiilipeli (toimii Androidilla ja iOSilla, mutta myös selaimella osoitteessa http://lvluplife.com/), jossa suoritetaan arkisia tehtäviä ja puuhia saaden kokemus- ja taitopisteitä. Tehtäviä on 12 eri elämän osa-alueelta – niin opiskeluun, taiteeseen kuin kotitöihin liittyviä. Taitotason kasvaessa tehtäviä avautuu koko ajan lisää, mutta niitä voi myös luoda itse. Omien tehtävien haastavuuden ja niistä saatavat pisteet pelaaja voi määritellä omaehtoisesti.

Oman pelin lisäksi voi liittyä yhteisöön seuraamalla ja kommentoimalla muiden palvelunkäyttäjien päivityksiä. Tilin voi tarvittaessa piilottaa tuntemattomilta.

Parasta: Auttaa huomaamaan pienten arkipuuhien merkityksellisyyden. Ulkoasu ihanan retro.

Sopii: Kaikille. Elämäntilanteesta riippuen hieman eri käyttötarkoituksiin; joko motivoimaan poistumaan asunnosta, syömään kasviksia tai olemaan luovasti aktiivinen.

The Writer - lehti kirjoittajilta kirjoittajille

Edellisen blogipistauksen teemasta inspiroiduin vinkkaamaan Suomessa hieman tuntemattomampaa, kaikille ja kaikenlaisille kirjoittajille suunnattua The Writer -lehteä. 

The Writer julkaisee käytännössä mitä tahansa, mikä liittyy jollakin tavalla kirjoittamiseen. Tekstintuoton vinkkejä, kirjoittajahaastatteluita, talous- ja verotusneuvoja työkseen kirjoittaville… Lehti ei ole genre- tai tekstityyppisidonnainen: mukaan mahtuu vinkkiä niin uutisteksteistä, kaunokirjallisuudesta kuin tieteellisestä tekstintuotosta. Sisällöstä saa hyvän kuvan kotisivuilta, joilta pääsee suunnistamaan vaikka esimerkiksi (amerikkalaisia) kirjoituskursseja tarjoavien ja tapahtumia järjestävien tahojen sivuille. 

E-lehteä pääsee Suomesta lukemaan niiden yleisten kirjastojen kautta, jotka ovat ostaneet oikeudet Zinio -lehtipalveluun. Se löytyy ainakin Uudenmaan, Keski-Suomen sekä joistain Etelä-Pohjanmaan, Satakunnan ja Ylä-Savon kirjastoista. Päivittyvä lista löytyy Kirjastot.fi -palvelusta. Toki kannattaa tarkastaa, josko oma kotikirjasto tilaisi lehden fyysistä kopiotakin.

Vahva lukusuositus.

Kirjoittajan linkkipankki

Nykyaika on kertakaikkisen kestämättömän hirveää kaikessa ristiriitaisuudessaan. Kaikki haluavat kirjoittaa kirjan (Naram, 5000 eKr.), mutta kukaan ei enää lue (Jobs, 2008 jKr). Tai no. Vaikka lukeminen ehkä vähän taas audiovisuaalisen aineiston saatavuuden suhdannevaihtelussa vähenee (tai ihan vain muuttuu), ei kirjoittamisen pakko tai palo ole ainakaan katoamassa mihinkään.

Kirjoitusoppaat ovat ilmeisesti asia, jotka eivät ole painotalojen säästöleikkureiden kouriin päätymässä tai siirtymässä nettiin. Painettuja kirjoitusoppaita on saatavana rajaton määrä. Oulun kaupunginkirjaston lista luovan kirjoittamisen oppaista on vain pintaraapaisu kaikista suomeksi ilmestyneistä kirjoitusoppaista. Jos lista ei avaa näiden sisältöä tarpeeksi, muun muassa Sinisen linnan kirjasto -blogista löytää todella mielenkiintoisia arvosteluita kirjoitusoppaista tunnisteilla #kirjoitusoppaat ja #kirjoittaminen.

Mutta noin muuten: missä ovat suomenkieliset kirjoittamisvinkit suomenkielisestä internetistä?

Yllätyin, kuinka vaikeaa niitä on löytää.
Toinen yllätys oli, kuinka paljon asia jäi minua häiritsemään.

Se häiritsi niin paljon, että päätin tarttua härkää sarvista ja käänsin nettiä ympäri. Tässä postauksessa on lista löydöistäni. Yritin valita vain niitä tahoja, jotka puhuvat kirjoittamisesta nimenomaan tekstintuotollisena toimintona, tekniikkana tai harjoitettavissa olevana taitona. Mukaan pääsi kuitenkin myös muutamia teoksen julkaisemiseen ja yleiseen asenteeseen viittaavia linkkejä, sillä niistähän voi aina olla jollekin hyötyä.

Vinkkejä kirjoittajille (Ohjeita uusavuttomille)

Luova kirjoittaminen:
Kiinnostaako dekkarin kirjoittaminen? Vältä nämä kymmenen virhettä
Kirjoittaja.fi - Blogi kirjoittamisesta - vinkkejä, neuvoja ja ideoita kirjoittamiseen
Kirjoittajan kellarissa
Kirjoittajaohjaajan tukipaketti (Hakalahti & Tuominen)

Kirjoittaminen - opas luovan kirjoittamisen taitoon
Kirjoittamisesta (Haaveena kirjailijan ura)
Kirjoituskurssi (Kielikeskus, Jyväskylän yliopisto)
Luova kirjoittaminen (Luovuus - opas luovuuteen ja itseilmaisuun) 
Luovan kirjoittamisen metodit ja vaikuttavuus - voiko kirjailijaksi tulemista opettaa? (Piirtola-Kahila, Marikki 2010)
Luovan kirjoittamisen Vanha koira -harjoitus (Sanarkia) 
Miten hyvä tarina rakentuu
Novelliharjoituksia (Novelli palaa!)
Kurt Vonnegutin 8 vinkkiä hyvän tarinan kirjoittamiseen
Vinkkejä kirjailijaksi haluavalle (HS)

Tieteellinen/akateeminen kirjoittaminen:
Arkisen asiakirjoittamisen opas
Gradutakuu
Johdanto tieteelliseen kirjoittamiseen (Forsell, Marco 2010)
Kielijelppi
Kirjallinen viestintä (Savonlinnan opettajankoulutuslaitos)
Kirjoittajan ABC-kortti
Kirjoittajan apu (JAMK)
Kokonaisvaltainen kirjoittaminen
Opas matemaattisen tekstin kirjoittamiseen (Nurmi, Pesonen & Ruskeepää)
TEPA - Sanastokeskus TSK:n termipankki
Tieteen termipankki

Työelämän tekstit:
Työhakemusmalli (työhakemuksen rakenne)

Verkkotekstit:
Hyviä ohjeita kirjoittamiseen ja sosiaaliseen mediaan
Verkkokirjoittamisen pikaopas
Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakirjoitustaitojen merkitys

Kirjoittajatyypeistä:
KirjoittajanKellarissa: Kirjoittajatyypit - millainen sinä olet?
Kirjoittajan apu: Millainen kirjoittaja olet? (JAMK)

Kirjoituskielistä:
Haluatko kirjoittaa englanniksi? (Hallava, Anna 2015)
Tee se helpoksi: asiaa selkokielestä


Kirjoittamisen ongelmista:
Tunteva käsikirjoittaja : ratkaisumalleja tunneperäisiin kirjoitusongelmiin (Unhola, Juulia 2010)

Julkaisutoiminta:
E-kirjan ABC: Kaikki mitä sinun pitää tietää e-kirjoista ja niiden kirjoittamisesta (Mattila, Pekka)
 
Ohjeita aloittavalle tietokirjailijalle (Kortesuo, Katleena)

Näin vältät yleisimmät virheet lähettäessäsi käsikirjoituksesi kustantamoon (Kirjailijan elämää)

Katsaus kirjailijan talouteen: kuinka paljon kirjailija tienaa? (Kirjailijan elämää)

Muutamia linkkejä englanniksi:
Daily Writing Tips
Caro Clarke - Writing advice
Limyaael's rants

Lisäksi:

Jos kokonaisia, maksuttomia kirjoituskursseja haluaa eikä pelkää vierailla kielillä opiskelua, kannattaa tutustua maailman MOOC-tarjontaan (MOOC = Massive Open Online Course eli eri koulutustahojen netissä tarjoamia maksuttomia, usein korkeakoulutasoisia kursseja, joille kuka tahansa voi osallistua). Hakusanat writing ja creative writing toimivat varsin hyvin silloin, kun palvelu ei syystä tai toisesta hidastele tavattomasti. Unohtaa ei kannata myöskään Pinterestiä, jossa samat hakusanat tuottavat massoittain hakutuloksia. Samalla tavalla inspiraatiota ja ohjausta kannattaa tietysti etsiä TED:istä, josta löytyy varsin mielenkiintoisia puheenvuoroja kirjoittamisesta.

Tämän katsauksen tärkein kysymys on tietenkin miksi? Miksi verkossa ei ole luovan kirjoittamisen vinkkejä suomeksi? Miksi kirjoittamista pitää ylipäätään opettaa? Liian yksityiskohtaiset ohjeethan rajoittavat luovuutta, joka on luovan kirjoittamisen yllättävä päävoima. Eikä ole pitkä aika siitäkään, kun jossain kolumnissa irvailtiin, etteivät maailmankirjallisuuden klassikot kuten Dostojevskin tuotanto noudattele millään tavalla kirjoitusoppaiden ihanteita "hyvästä" - niin millään asteikolla. Liiallinen oppaisiin paneutuminen tasapäistää ja liukuhihnatuotannollistaa kirjallisuutta, mutta silti kirjoittajakurssit kautta Suomenniemen täyttyvät aina vaan. Tilausta vertaisarvioinnille ja kommentaarille on, mutta ehkä myös kirjoittajan itseopiskeluvinkkejä ja lämmittelyharjoituksia internetin ihmemaahan kaivattaisiin.

PS. Unohdinko listalta jotain? Kommentoi!

Wokamon - hippusen hauskempaa kävelyä

Kun joka tuutista tulee tarinaa Pokémon GO:sta, minä ajattelin jutella teille vähän Wokamonista.

Nimi: Wokamon
Kehittäjä: Noodum
Sopivuus: Android ja iOS
Synkroinointimahdollisuus sovelluksiin: Google Fit, FitBit, Mi Band, Ledongli

Wokamon screenshot

Wokamon on kävelyyn kannustava askelmittaripeli. Tai oikeammin ”uniikki askelmittari fitness peli”, kuten pelin omilla sivuilla sanotaan. Se on värikäs, mukava käyttää ja interaktioltaan ihan hauskakin. Valuuttana pelissä toimivat timantit ja topaasit, joita saa pääasiassa ruutua hakkaamalla: ominaisuus, joka antaa pelaajalle tekemistä päivän tyhjiin hetkiin. Pelissä voi hankkia pelihahmoja, jotka kasvavat ja kehittyvät pelaajan ottamien askelten määrän mukaan. Hahmot ovat varsin söpöjä, pelkistettyjä palleroita, joita saa sekä ilmaiseksi että pelivaluutalla. Niille voi ostaa tavaraa ja jopa uusia maailmoja timanteilla kehitettäväksi. 

Kivasta ulkoasustaan ja hauskasta ideastaan huolimatta Wokamon ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin se voisi olla. Pelin suurin ongelma on, että siinä riittää pelattavaa noin kuukaudeksi. Vähemmäksikin aikaa, jos on nopeasti kyllästyvää sorttia. Itse olen tahkonnut sitä nyt noin vuoden, mutta lähinnä siksi, että olen lukioikäisestä asti ollut koukussa askelmittareihin. Pelinä se ei minua enää paljon kiehdo.

Wokamon screenshot

Suurimpia ongelmia pelissä ovat liikkumismotivaatiota lisäävien pelielementtien puute. Peli ei juuri motivoi liikkumaan yhtään sen enempää kuin ilman peliäkään liikkuisi – ellei nyt sitten ole superkiinnostunut saamaan hahmolle muutaman peruslevelin enemmän (uskokaa minua, moni pelaaja tuskin on). 10 000 askeleen päivätavoitteen saavuttaminen ei tuo juuri mitään pelillistä hyötyä, vaikka maallikonkin olisi helppo keksiä monia tapoja palkita tavoitteeseen yltämisestä. Hahmokehityskään ei jaksa kauaa kiinnostaa, kun tajuaa, etteivät hahmot oikeastaan muutu, vaikka niitä kehittäisi kuinka. Joka sadannella kehitysasteella ne ainoastaan kasvavat kokoa – muita muutoksia saakin sitten etsiä suurennuslasin kanssa. Loppujen lopuksi pelissä tärkeimpiä ovat ruudunhakkauksella ja mainosvideoiden katsomisella (tai rahalla) ansaittavat timantit ja topaasit: kävely jää pahimmillaan vain kivaksi sivutoiminnaksi, jolla kasvatetaan timanttien arvoa. Peli myös syö uskomattoman paljon akkua eikä askelmittari ole sieltä tarkimmasta päästä, vaan peliä käyttääkseen lenkkivaatteiden taskuominaisuudet on tarkistettava huolella.

Wokamonin kohdalla harmittaa moni asia. Mahtavaa ideaa ei ole osattu hyödyntää täydellä potentiaalilla ja pelistä tuleekin varsin nopeasti pääasiassa hauskalla grafiikalla ja minimaalisella pelillisyydellä varustettu askelmittari. Arkikäyttöön se on ihan hauska, mutta akkusyöppöytensä vuoksi saa todella miettimään käyttörelevanssia. Suosittelen tätä kuitenkin ilomielin ihmiselle, joka haluaa perinteistä askelmittaria söpömmän vaihtoehdon mobiililaitteeseensa.

Ahdistuksesta, peloista ja masennuksesta: Pienet ahdistukset ja suuret surut (Like, 2007)

Tässäpä kepeästi kirjoitettu, mutta tärkeää asiaa sisältävä, asiallinen tietokirja, jonka ahmaisee vauhdilla. Psykologin ja sarjakuvataiteilijan yhteinen hengentuotos, jossa käsitellään itseluottamusta, ahdistusta ja erilaisia pelkoja. Ei sisällä harjoitteita tai tehtäviä omista ahdistuksista eroon pääsemiseksi eikä näin ollen sovellu itsehoito-oppaaksi. Eikä muuten tuskastuttavaa lukijan puhuttelumuotoakaan. Keventää mukavasti vakavia aiheita antaen lukijalle mahdollisuuden peilata omaa käytöstä ja ajatuksia esitettyihin "taudinkuviin". Ei sisällä akateemisia lähdeviitteitä tai pitkiä teoriajaksoja. Sopii hyvin vaikka lukion psykologian oheislukemistoksi tai muuten vain aiheista kiinnostuneille. Varoitus ranskalaisesta huumorista (!).

Minulle itselleni uusia ilmiöitä tai käsitteitä olivat pääasiassa dystymia (depressiota lievempi masennus), resilienssi (kyky kestää vastoinkäymisiä) sekä hypokondria (oman terveydentilan ylenmääräinen tarkkailu ja huoli sairastumisesta). Jonkin verran olikin jo aikaa lukion psykologiantunneista.

Elämäntaitoa uusissa kansissa

Olipa kerran Nyyti ry ja Nyytillä kehujen arvoinen Elämäntaito-opas. Tulipa sitten muutos, modernisaatio, ja muutti Nyytin julkaisua. Julkaisu sai uuden nimen Ole oman elämäsi tähti. Ei enää tarvinnut ladata omalle koneelle, vaan sitä pystyi selailemaan netissä. Kankeasti.

Mikä muuttui? Nimi. Tehtävien sijainti. Taitto. Ja ennen kaikkea tekstin määrä ja sävy. Poissa ranskalaiset viivat, lyhyet virkkeet. Tilalla valtavat tekstiseinät, terveystiedon oppikirjaa muistuttava sävy. Ei hyvä. Vaivaa erityisesti lukua 2. Lukijana koen suurena menetyksenä. Uniikista tuotteesta on tehty ikävää massaa. Muissa luvuissa vaiva ei onneksi ole näin hallitseva.

Mutta tehtävistä. Uusi sijoittelu mainio. Ja uusiakin mukana - tietoisuusharjoituksiakin. Näistä iso ilo. Jännittäviltä vaikuttavat. Tutustu!

Opinnäytetöitä etsimässä - Case Theseus

Huhupuheiden mukaan yliopistoissa ei saa tarpeeksi infoa siitä, mistä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä kannattaisi etsiä. Niitä kun olisi hyvä selailla omaa kandia tai gradua, joskus myös ihan peruskurssien esseitäkin työstäessä. Koska tilanne harmittaa itseäni, päätin tehdä nopean esittelyn ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden tietokannasta.

Kaikkien suomalaisten ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja muut julkaisut löytyvät kätevästi yhdestä paikkaa. Theseus.fi:ssä julkaisua voi etsiä niin koulun, opintoalan, tekijän, julkaisuajan, nimekkeen kuin ihan perinteisen asiasanahaunkin kautta. Kaikki toiminta on maksutonta, ja julkaisun voi ladata pdf:nä myös omalle koneelle. Yliopistoillahan ei ihan vastaavaa systeemiä ole (ellei Melindaa lasketa), mikä yhtä jos toista kandin ja gradun tekijää on kiukuttanut. 

Theseuksen huono tuntemus yliopistopuolella (ja varmaan yleisestikin) on harmi, koska amkeissa tehdään todella mielenkiintoisia opinnäytetöitä monelta alalta - myös sellaisilta, joita yliopistoissa ei välttämättä edes tunnusteta. Joukossa on paljon yllättävänkin poikkitieteellistä tutkimusta, johon tutustumisesta hyötyisi niin kielitieteilijä, psykologi kuin sukupuolentutkijakin. Ilahduttavinta oppareissa on ehkä tekstilajillinen runsaus. On raporttia, opasta, katsausta, selvitystä sekä luovien alojen massiivisia, kuvitettuja liitepaketteja. Paljon vaikeaselkoisiakin akateemisia tekstejä kuluttavalle ne ovat myös mukavan väläpalaisaa luettavaa.

Amkeissa tehdyn tutkimuksen huonosta näkyvyydestä on puhuttu mediassakin jonkin verran. Oppareita lukiessa kannattaa tietysti muistaa, että kyse on usein kirjoittajan ensimmäisestä (ja usein ainoasta) tutkimuksesta, joten vaikka opparit usein vastaavat sivumäärältään yliopiston gradua, saattaa tieteellinen arvo olla ehkä joissain tapauksissa enemmän kandidaatintutkielman luokkaa. Opparit ovat kuitenkin usein käytännönläheisiä, osa helpostikin omaan elämään siirrettäviä ja usein ihastuttavan kiinni ajassaan. Niiden esitteleminen esimerkiksi yleisen kirjaston tiedonhankintakoulutuksissa ei välttämättä olisi huono idea sekään.

Yleiseksi inspiraatioksi ja kannustimeksi tutustua Theseukseen voisin tähän loppuun esitellä listan itseäni eniten kiinnostaneista oppareista. Niitä riittäisi vaikka useammankin blogipostauksen verran. Toivottavasti joku edes niiden kautta Theseukseen käy tutustumassa!

Badwal 2010: Nykytekijänoikeudet luovuuden esteenä

Heiska 2014: Japanin kirjastot - mielikuvat vastaan todellisuus

Kuivalainen 2014: Printtipaitamallisto - Sukupuolen moninaisuus

Malmström 2015: E-kirjamarkkinat Suomessa : Omakustanteisen e-kirjan julkaiseminen

Paananen 2012: "On vain käytettävä omaa järkeä ja lähdekritiikkiä" : science fiction -harrastajien tiedonhankinta

Pietilä 2013: Fanifiktio ja nuortenkirjastotyö: Onnistunut parisuhde? : Fanifiktioharrastajien huomiointi nuortenkirjastotyössä

Pölönen & Vuorio 2006: Rentoutuskurssi

Tikkanen 2009: Tällaisena kuin olen : Suomalaisten tyttöjen identiteettien muutokset tyttötyön haasteena

Vattulainen 2014: ”Ihan turha soittaa kellekään viranomaisille” – SUOMALAISTEN MIESTEN KOKEMUKSIA PARISUHDEVÄKIVALLASTA JA AVUN HAKEMISESTA

Elämäntaitoa opettelemaan

Olipa kerran aika, jolloin elämäntaitoa tiivistäviä ohjekirjoja julkaistiin lähes kaikissa painotaloissa. Tarjoiltiin superarkea, leppoistamista huusholliin kuin uusintapainosta yksinelon ihanuudestakin. Moni kuluttaja ei kuitenkaan tiennyt, ettei noista neuvoista tarvitsisi maksaa. Erityisesti opiskelijoiden olisi ollut parempi hyödyntää Nyyti ry:n julkaisemaa Elämäntaito-opasta.

Tuossa oppaassa ei ollut päällekäyvää kirjoittajaa, jonka omaelämänkerralliset jaaritukset olisivat saaneet lukijan unohtamaan, että oli tarkoitus keskittyä häneen itseensä. Ei ollut hyperkorrektia puhuttelua tai maailmaa syleilevää horoskooppikieltä vieraannuttamassa. Alle sadassa sivussaan opas tiivisti tiedot hyvästä arjesta, stressistä, tunteiden tunnistamisesta. Miellyttävä taitto ja väritys paransivat lukukokemusta. Loppupuolelta löytyvät tehtävät auttoivat jäsentämään luettua, tarkastelemaan omaa elämää ja tehtäviä valintoja.

Jotkin asioista toki olisi halunnut kuulla ääneen sanottuina, mutta luettuinakin teho oli suuri.

Syyskuulumisia

Syyskuu meni ja lokakuun kylmyys vavisuttelee jo luita, mutta blogissa tunnun elävän edelleen kesää. Kesän alussa ajattelin, että minulla olisi motivaatiota, kiinnostusta ja ennen kaikkea aikaa kirjoitella blogiin aktiivisemmin oikeasti päteviä tekstejä. Taisi olla turha luulo. Uteliaille kerrottakoon, että kesän to do-listaltani jäi tosi paljon muitakin juttuja tekemättä, kun heinäkuussa elämäni heitti kuperkeikkaa ja moni asia elämässäni nukkumajärjestelyistä alkaen meni ihan uusiksi. Siihen nähden, miten kokonaisvaltainen elämänmuutos kyseessä on ollut, olen jäsentänyt ja analysoinut aihetta aika vähän.

Syksyyn siirtyminen ja opiskeluun orientoituminen ovat olleet minulle tänä vuonna äärimmäisen haastavia, jopa mahdottomilta tuntuvia juttuja. Välillä luulen jo molemmissa onnistuneeni, mutta sitten osuu seinä vastaan. Nyt, kipuiltuani jo kuukauden, alan ehkä vähitellen löytää elämääni rytmin ja jonkinlaisen tasapainon. Odotan joulukorttikautta kuin kuuta nousevaa, sillä kaiken tämän lukemisen jälkeen sormia suorastaan syyhyttää päästä tekemään jotain konkreettista.

Syksyssä merkillepantavaa on ollut se, että olen ollut ihan äärimmäisen kiinnostunut monesta eri asiasta. Keskittymiskykyni on edelleen luokkaa kultakala, eli mielenkiintoni vaihtaa kohdettaan noin puolen tunnin sykleissä. Kiinnostuksenkohteista on ollut kuitenkin löydettävissä suuria pääteemoja. Näistä teemoista haluaisin kirjoittaa blogiinkin, mutta epäilen aikani riittävyyttä. Mikäli kirjoittamaan innostun, voitte odottaa postauksia ainakin seuraavista aiheista:

1. Motivaatiopsykologia
2. Työnhakujutut, cv:t, oman osaamisen esiintuominen ja ammatillinen kehittyminen
3. Naisen ja naiseuden representaatiot japanilaisessa populaarikulttuurissa
4. Hyötypelit
5. Kirjoittaminen ja kirjoittamisen oppiminen ja opettaminen
6. Elämäntaito, elämänhallinta
7. Japanin opiskelu
8. Mongolialainen popmusiikki

Toivottavasti siirtyminen syksyyn on teille muille ollut helpompi ja mukavampi. Yritän varmaan kuluvan syksyn aikana etsiä blogilleni uusia suuntia ja tilaa huvin ja hyödyn välimaastosta. Informatiivisuus olisi tavoiteltavaa, ja asiatekstejä olisi mukava kirjoitella, mutta joskus tuntuu, että lukijat olisivat jopa rahtusen kiinnostuneempia minun kuulumisistani. Hmm...

Sarjakuvaa ja sirkustelua: Sirkus Rinkeli

Anne Muhosen ja Tiina Konttilan uunituore sarjakuva-albumi Sirkus Rinkeli on sympaattinen, selkeästi lapsille suunnattu uutuus, joka sulattaa sydämen peppipitkätossumaisella elämänfilosofiallaan ja veikeällä hahmosuunnitelullaan.

Sirkus Rinkelin heikkoudet sarjakuvana ovat lähinnä sirkuksen geneerisyys lastenkirjamiljöönä, muutama sivun vaikea ruutujako ja muutamien isompien ruutujen perspektiiviongelmat. Aikuislukija ehkä kaipaisi myös intensiivisempää draamankaaren rakentamista. Vahvuuksia ovat ehdottomasti hahmojen hurmaava, lähes animaatiomainen ilmeikkyys, värien käyttö ja koko albumin mietitty visuaalinen ilme. Tarinana sarjakuva on myös miellyttävä lukea. Kerronta ja huumori sulauttavat teoksen länsimaiseen lastenkirjaperinteeseen, mutta uniikkejakin ideoita löytyy monia.

Lähde ja kauppa

Oli hauskaa lukea pitkästä aikaa lapsille tehtyä sarjakuvaa. Genre ei tekijöilleen ole helppo, vaikka siltä ensivilkaisulla näyttääkin; kliseisiin on helppo upota. Siihen nähden Muhonen ja Konttila onnistuvat mielestäni oikein mukavasti.

Celia - lukemisesteisen pelastus

Olen viimeisen viikon aikana vinkannut tässä postauksessa esiintyvää palvelua niin monelle, että koen sen jo ansaitsevan vähän laajempaa huomiota blogipostauksen muodossa. Samalla tämä merkintä aloittaa tämän kesän kesätavoitelistassa luvatun blogipostaussarjan, jonka teemana on "töissä opittuja juttuja". Eihän siitä kesästä ole kuin kolmasosa vasta mennyt! Hyvin ennättää uuden sarjan vielä aloittaa.

Kaveri- ja tuttavapiiristä on viime vuosina löytynyt yllättävän monia lukemisesteisiä ihmisiä. Kellä on lukivaikeutta, kellä keskittymishäiriötä. Kovasti on moni näistä tuttavista joutunut opiskelu-uransa aikana taistelemaan oppiakseen edes jotain kirjakeskeisessä opintomaailmassa. Joillain ovatkin opinnot sitten jääneet kesken ihan vain siksi, ettei tieto tartu pelkkää kirjaa tavaten. Moni sinnittelee dokumenttien, uutisten ja äänikirjojen varassa - harva on kuitenkaan kuullut koskaan palvelusta nimeltä Celia.

Celia on suomalainen lukemisesteisiä henkilöitä palveleva kirjasto, jonka valikoimasta löytyy niin äänikirjoja ja elektronisia kirjoja kuin myös pistekirjoituksella kirjoitettuja teoksia, koskettelu- ja kuvakirjoja ja kohokuvia ja -karttoja. Sisällöllisesti aineisto koostuu niin kauno- kuin tietokirjallisuudestakin. Valikoimasta löytyy myös oppikirjoja, jotka poikkeuksena muuten täysin ilmaiseksi lainattavissa olevasta aineistosta ovat maksullisia - niitä voi ostaa erillisestä Oppari-verkkokaupasta. Celia viettää tänä vuonna 125-vuotisjuhlavuottaan, mikä selittää muun muassa laajan näkyvyyden kirjastomaailmassa sekä Kirjasto kaikille-kampanjan, jonka avulla yhteistyötä yleisten kirjastojen kanssa on synnytetty.

Celian asiakkaaksi voi reksiteröityä kuka tahansa, joka kärsii oppimis- tai keskittymisvaikeuksista, lukihäiriöstä, näköongelmista tai muista lukemista haittaavasta esteestä.  Mistään näistä vaivoista ei kuitenkaan tarvitse esittää virallista lääkärintodistusta rekisteröidyttäessä palveluun - oman suullisen ilmoituksen pitäisi riittää.

Celian äänikirjoja pääsee lainaamaan tekemällä lähikirjastossaan rekisteröinnin Celia-palveluun. Itse sitä ei ikävä kyllä pysty tekemään: verkossa rekisteröinti onnistuu vain poikkeustapauksissa. Yhteistyökirjastot, joissa rekisteröinnin voi käydä tekemässä löytyvät täältä. Kannattaa itseään lähintä kirjastoa etsiessä huomata, etteivät kaupunkien pääkirjastot useinkaan ole Celian yhteistyökumppaneita, vaan rekisteröintitoiminta keskittyy pääosin pienempiin toimipisteisiin.

Jos itse olisin tiennyt Celiasta parikin vuotta sitten, olisi varmaan jo hankkinut kirjastolle sen seitsemäntoista uutta asiakasta. Mutta koska kuulin siitä vasta nyt, pääsee projekti vasta alkuunsa. Toivottavasti mahdollisimman moni Celian tarjonnasta hyötyvä pääsee juhlavuoden aikana osalliseksi kirjaston palveluista!

Täältä tullaan kesä!

Yllättävä seikkailuhengen tuuli puhuroi lävitseni viikonloppuna, ja sain aikaiseksi 12 kohdan kesätavoitelistan. Lista ei ole ehdoton, mutta suuntaa antava. Tähän on myös hyvä palata, kun makaa turhautuneena ja tylsistyneenä sängynpohjalla pitkän työpäivän jälkeen, helteestä kärsien ja toiselle paikkakunnalle töihin lähteneen kämppiksen perään itkien. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä listani näyttää tältä:

• Frisbeegolf.
• Sulkapallo.
• Uimarantaturnee - mahdollisimman monta kaupungin uimarantaa, mieluiten pyöräillen.
• Desucon, Animecon (?), miitti (?).
• Venyttele! Jos et päivittäin, niin ainakin saunapäivinä.
• Jäätelötreffejä!!!
• Lue hyviä kirjoja.
• Someton päivä kerran kuussa.
• Blogiin uusi postaussarja, jos aikaa ja kirjoitusfiilistä on.
• Maakuntamatkailua - käy nyt edes ne pari helposti saavutettavaa kohdetta.
• Veljen luo mieluiten kerran viikossa.
• Tee ainakin 10 tumblr-postauksen kivoista listoista.

Kandikuulumisia

Lukuvuoden 2014-2015 yksi suurprojekti on ollut kandidaatin tutkielman kirjoittaminen. Suurprojekti siksi, että vaikka kyseessä on vaivainen 20 sivun akateeminen paperinivaska, on sen ympärille kasattu uskomattoman paljon oheistoimintaa ja henkistä painetta. Tai jos ei ehkä yliopiston puolelta, niin ainakin omien tavoitteiden, toiveiden ja perfektionismin taholta.

Kämppis – ja muutama muu tuttu ja ystävä – työstävät kandiaan huomattavasti ulkopuolelta tulleeseen aikatauluun sidotummin kuin minä tai kukaan omassa pääaineessani. Muutamassa vaiheessa omaa projektia olen kadehtinut tätä työskentelytapaa ja ajatellut katkerana, miten paljon omastakin kandistani olisi jo valmiina, jos joku olisi antanut eri osioille deadlineja ja pakottamalla pakottanut minut kirjoittamaan. Mutta nyt olen todella tyytyväinen, ettei ole tarvinnut.

Viimeisen viikon aikana on tuntunut kuin olisi kypsynyt kandini suhteen: ensimmäistä kertaa koko prosessin aikana tuntuu, että minulla on ihan oikeasti visio siitä, mihin kaikkeen haluan työni kytkeä ja mikä kaikki on sellaista, mikä taustoittaa omaa tutkielmaani. Jos minut olisi pakotettu kirjoittamaan teoriaosioni syksyllä, olisin kirjoittanut siihen paljon sellaista mitä nyt katuisin. Olen jo nyt varsin erimielinen kuin se ihminen, joka kirjoitti tutkimussuunnitelmani. Syksyllä ajattelin vielä kovin putkiaivoisesti: olin keskittynyt yhteen tai kahteen asiaan hahmottamatta lainkaan kokonaiskuvaa, ja välillä meinasi ihan pää hajota, kun sopivia lähteitä ei tuntunut löytyvän ja homman punainen lanka oli hukassa. Mikään ei liittynyt mihinkään ja kaikki liittyi kaikkeen. Toisaalta ymmärrän tuota putkiaivoa. Se oli syksyllä henkisesti niin tiukilla, ettei sillä ollut voimavaroja muodostaa kokonaiskuvaa edes seuraavasta viikosta - miten se olisi muodostanut sen jostain huomattavasti abstraktimmasta ja monitulkintaisemmasta? Olen siis "armelias itselleni", kuten äärimmäisen raivostuttava positiivisuuspsykologinen ilmaisu kuuluu, ja nautin nyt vallitsevasta valaistumisen tunteesta.

Luojan kiitos minulla on aihe, josta oikeasti pidän ja joka minua kiinnostaa: sen ansiosta projekti ei missään vaiheessa ole ollut ihan totaalisesti jäissä, vaan viikottain ollaan nakutettu vähintään muutama rivi menemään. Koska elämässä on ollut paljon muutakin kuin kandi, ei kirjoittamiseen ole ennättänyt leipääntyäkään eikä passivoituminen ole aiheuttanut passivoitumista. Varsinkin aineiston läpikäynnistä ja analysoinnista olen nauttinut aivan äärettömästi: ihmisten sanastollinen rikkaus on ollut riemastuttavan laaja ja monipuolinen tarkasteltava, ja aineistosta on noussut esiin teemoja, joita tutkielmaa tekemään lähtiessä en olisi uskonut sieltä nousevan.

Kandi etenee siis omaa tahtiaan: tänään ja huomenna nakutellaan siihen taas muutama kappale lisää. Toivotaan, että pian olisi kasassa jo jotain, mitä ei enää haluaisi ollenkaan muokata ja muuttaa.