Jos joku teistä blogin satunnaisista lukijoista sattuu pitämään kirjaa kummallisimmista, huvittavimmista ja absurdeimmista iskurepliikeistä kautta kirjallisuushistorian, ehdotan, että lisäätte arkistoonne tämän mieltälämmittävän tapauksen:
"Täytyy sanoa, että siitä on aikaa, kun olen nähnyt, että esiliinaa käytetään oikealla tavalla."
Napattu Marsha Mehranin teoksesta Ruusuvettä ja lammaspataa. Hienointa tässä iskurepliikissä oli, että se todella toimi tarkoitustaan vastaavalla tavalla. Sitten joskus.
maanantai 26. elokuuta 2013
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Kurrentit obsessiot
Hellurei ja hellät tunteet vaan! Kesä on mennyt niin tiiviisti töissä ja perheen parissa (vietän tällaisia aikaistettuja ruuhkavuosia, kuten kaverini totesi), ettei blogitekstien tuottamisesta ole tullut mitään. Nyt on aika kuitenkin taas yrittää orientoitua kirjoittamiseen ja helpoiten se tuntuu sujuvan
"Chai latte"
Maidolla laimennetut teet ja kahvit ei ole koskaan olleet meikäläisen piece of cake - lähinnä maidon sotkeminen hyvään juomaan on tuntunut ällöttävältä - mutta tänä kesänä olen myynyt sieluni omasekoitteiselle chai lattelle. Oikeastihan chai latten tarjoiluastian tilavuudesta varmaan vähintään 49% tulisi olla maitoa, mutta kuten tavallista, minä säädän omiani. Minun "chai latteni" (muiden puheessa ihan vaan maitotee tai tee maidolla ja sokerilla) on yhtä kuin 3/4 mukia vahvaa chai-teetä, teelusikallinen ruokosokeria, 1/4 mukia kuohkeaksi vatkattua maitovaahtoa ja päälle koristeeksi rutkasti kanelia.
Twitter
Ne, jotka minua Twitterin puolella seuraavat, ovat varmaan jo kyllästymispisteessä aktiivisen päivitystahtini takia - pahoittelen! Twitter on siitä ihana, ettei sen käytöstä työajallakaan tule niin suuria tunnontuskia kuin tuon kovasti parjatun Facebookin. Tämä johtunee siitä, että Facebookissa roikkuminen symboloi minun maailmassani laiskuutta, chattailuyhteydenpitoa ja väsynyttä läppää, Twitter dynaamisuutta, uteliaisuutta ja tiedonjanoa (tämä taas saattaa johtua siitä, että Twitter on minulle lähinnä ikuinen uutisvirta, ei niinkään randomeiden aivopierujen pyhättö, kuten monelle muulle).
Kurssishoppailu
"Nyt on tosi hiljaista, mut ainakin näytän siltä, että teen jotain fiksua ja joka saa aikaan tunteen, että oon tehnyt jotain hyödyllistä!". Jep, olen rakastunut meidän yliopiston kurssivalintasysteemiin, joka oikeasti mahdollistaa lähes päättömän kurssishoppailun - monessa muussa yliopistossa näin spontaani abstraktien tuotteiden virtuaaliseen ostoskoriin lätkiminen ei käykään näin helposti.
Kumisaappaat
Ne on niin helpot. Ne on niin vaivattomat. Ne on niin röntöt. Ne suojaa varpaita kastumiselta niin hyvin. Ne on niin ihanat ja haluun käyttää vaan niitä enkä mitään monimutkaisia lenkkareita tai kömpelöitä pikkukenkiä! Paitsi, ettei ne helteellä ole erityisen ihastuttavat...
Esseet ja novellit
Nyt ei ole jostain syystä yhtäjaksoiset romaanit tänä kesänä juuri maittaneet ollenkaan. Sen sijaan olen herätellyt vanhaa rakkauttani novelleihin (varsinkin nykykiinalaiset novellit, ah!) ja löytänyt kokonaan uuden kirjallisuudenlajin: esseet. Virginia Woolfin ja Geroge Orwellin esseet varsinkin ovat olleet herkkua, jonossa vielä tavaraa muutamalta muultakin kirjailijalta.
"Chai latte"Maidolla laimennetut teet ja kahvit ei ole koskaan olleet meikäläisen piece of cake - lähinnä maidon sotkeminen hyvään juomaan on tuntunut ällöttävältä - mutta tänä kesänä olen myynyt sieluni omasekoitteiselle chai lattelle. Oikeastihan chai latten tarjoiluastian tilavuudesta varmaan vähintään 49% tulisi olla maitoa, mutta kuten tavallista, minä säädän omiani. Minun "chai latteni" (muiden puheessa ihan vaan maitotee tai tee maidolla ja sokerilla) on yhtä kuin 3/4 mukia vahvaa chai-teetä, teelusikallinen ruokosokeria, 1/4 mukia kuohkeaksi vatkattua maitovaahtoa ja päälle koristeeksi rutkasti kanelia.
Ne, jotka minua Twitterin puolella seuraavat, ovat varmaan jo kyllästymispisteessä aktiivisen päivitystahtini takia - pahoittelen! Twitter on siitä ihana, ettei sen käytöstä työajallakaan tule niin suuria tunnontuskia kuin tuon kovasti parjatun Facebookin. Tämä johtunee siitä, että Facebookissa roikkuminen symboloi minun maailmassani laiskuutta, chattailuyhteydenpitoa ja väsynyttä läppää, Twitter dynaamisuutta, uteliaisuutta ja tiedonjanoa (tämä taas saattaa johtua siitä, että Twitter on minulle lähinnä ikuinen uutisvirta, ei niinkään randomeiden aivopierujen pyhättö, kuten monelle muulle).
Kurssishoppailu
"Nyt on tosi hiljaista, mut ainakin näytän siltä, että teen jotain fiksua ja joka saa aikaan tunteen, että oon tehnyt jotain hyödyllistä!". Jep, olen rakastunut meidän yliopiston kurssivalintasysteemiin, joka oikeasti mahdollistaa lähes päättömän kurssishoppailun - monessa muussa yliopistossa näin spontaani abstraktien tuotteiden virtuaaliseen ostoskoriin lätkiminen ei käykään näin helposti.
Kumisaappaat
Ne on niin helpot. Ne on niin vaivattomat. Ne on niin röntöt. Ne suojaa varpaita kastumiselta niin hyvin. Ne on niin ihanat ja haluun käyttää vaan niitä enkä mitään monimutkaisia lenkkareita tai kömpelöitä pikkukenkiä! Paitsi, ettei ne helteellä ole erityisen ihastuttavat...
Esseet ja novellit
Nyt ei ole jostain syystä yhtäjaksoiset romaanit tänä kesänä juuri maittaneet ollenkaan. Sen sijaan olen herätellyt vanhaa rakkauttani novelleihin (varsinkin nykykiinalaiset novellit, ah!) ja löytänyt kokonaan uuden kirjallisuudenlajin: esseet. Virginia Woolfin ja Geroge Orwellin esseet varsinkin ovat olleet herkkua, jonossa vielä tavaraa muutamalta muultakin kirjailijalta.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Päivän kuva-arvoitus
Tiedättekö mikä tämä alla olevassa kuvassa näkyvä liikenneväline on?
Ei, se ei ole perävaunullinen mönkijä.
Se on perävaunullinen maastoskootteri.
Se on perävaunullinen maastoskootteri.
Ja tämän ratkiriemukkaan sanamuodosteenhan tarjosi tälle päivälle Suomen puolustusvoimat. Ihailtavaa omakielisyyttä ja sanataituruutta jo vuodesta 1918.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Desucon 2013
Vuoden brändätyin animetapahtuma eli Desucon on vihdoin takana. Itselläni tämä vuoden suurin, koko Twitterin sekaisin laittanut kulttuuritapahtuma kutistui tänä vuonna serkun rippijuhlien vuoksi vain perjantai-iltaan ja lauantaipäivään. Kivaa oli silti! Tiivistetysti conin voisi ilmaista näin:
Disneyprinsessabingo. En tiedä, oliko coniin suunnitelmallisesti projektiluontoisesti kasattu ryhmäcosplayta Disneyn prinsessahahmoista, mutta sain itse melkein koko bingorivin täyteen. Puuttumaan jäivät ikävästi Jasmin, Ariel, Belle ja Tiana, mutta muuten paikalla oli koko prinsessakatras. Sovittiin, että muista kuin Disneyn prinsessoista olisi saanut lisäpisteitä, mutta en tiedä näkikö kukaan Anastasiaa tai Odettea... Minä en.
Eurocosplay. Haluaisin tähän vain teinisti itkeä tämän vuoden Eurocosplay-karsinnan voittajasta,
että "Amira, Amira, Amira - miksi niin jumalainen?! Yhyhyy.", mutta yritän pitää pokkani sen aikaa, että ehdin tiivistää kisan toteamukseen: "Ihan uskomattoman kovatasoisia pukuja, mutta läheskään kaikki esitykset ei oikein vakuuttavasti pysyneet loppuun asti kasassa.". Ja nyt menen itkemään, koska tämän vuoden (kuvassa näkyvä) voittaja oli vaan yksinkertaisesti jumalainen. Ihana nähdä, kun joku cossaa suosikkihahmoa hengästyttävän upeasti.
Sopu sijaa antaa. Majoituspaikan tarjosi tänä vuonna kaveri ja pieneen kerrostalokolmioon meitä ahtautuikin sitten seitsemän henkeä (neljä vierasta ja kolme kalustoon kuuluvaa). Sibeliustalollakin oli yllättävän ahdasta ja liikkuminen paikoin varsin tukalaa, vaikka porukkaa koko ajan ulkona palloilikin.
Uskomattomat urheilusuoritukset (mitä olisi con ilman näitä?). Lauantaina minulle jäi tasan kolme minuuttia aikaa juosta Lahden rautatieaseman parkkipaikalta asematunnelin kautta illan viimeiseen junaan. Korkokengissä. Heitettyäni kengillä vesilintua puolivälissä matkaa ehdin kuin ehdinkin! Aika tiukille meni taas, mutta mitäs pienistä - niin kauan kuin vain junaan ehtii, kaikki on hyvin. Istumaan päästyä nauratti jo, miten meneekin nykyään aina näin tiukille.
Copic-tussit. Opin uutta Copic-tusseista: maaliseinästä niiden aiheuttamat tahrat saa parhaiten irti hiuslakalla. Tapettipinnasta en mene takuuseen, mutta lienee empiirisen tutkimuksen nimissä joskus kokeilemisen arvoista.
Outo ilmasto. Käsite desusää ei oikein lauantain säätä kuvannut: aurinko helotti koko päivän liki
kirkkaalta taivaalta. Mitä nyt taivaanrantaan vanhaan tapaan tummia pilviä jossain vaiheessa kerääntyi.
Namin ääninäyttelijä Akemi Okamura. Tietääkseni ensimmäinen kerta Desuhistoriassani, kun osallistuin ihan tietoisesti kunniavierasohjelmaan. Okamura oli huisin söpö ja puhelias. Tulkkia kävi vähän sääliksi - paneeli oli aika pitkä ja loppuvaiheessa huomasi, että tulkkaaminen alkoi väsyttää.
2 uutta animea. Kovatasoinen (ja varsin kovaääninen - ilmeisesti istuttiin vähän huonossa kulmassa äänentoiston suhteen) amv-kisa tarjosi yllättäen peräti kaksi (ellei kolmekin) animea, jotka voisin jossain vaiheessa katsoa~
0 ostosta. Tänä vuonna ei Desusta tarttunut mukaan yhtikäs mitään, mikä on aika surullista.
1 uusi ruokakoju. Vihdoin joku lahtelainen ruokayrittäjä oli tullut järkiinsä ja parkkeerannut halpaa kana- ja kasviswokkia myyvän kojunsa ihan Sibeliustalon nurkalle. Suorastaan haltioissani olin tästä halvasta ja hyvästä ravitsemusvaihtoehdosta.
3 kadonnutta. Oli paljon tuttuja, rakkaita ihmisiä, hirmusti moikattavia ja juttuseuraa joka kulmassa, mutta nyt puuttui kolme (tai no, oikeastaan tälleen tarkemmin ajateltuna neljä) sellaista ihmistä, jotka on ihan jokaisessa conissa aina. Hämmentävän hiljaista.
Disneyprinsessabingo. En tiedä, oliko coniin suunnitelmallisesti projektiluontoisesti kasattu ryhmäcosplayta Disneyn prinsessahahmoista, mutta sain itse melkein koko bingorivin täyteen. Puuttumaan jäivät ikävästi Jasmin, Ariel, Belle ja Tiana, mutta muuten paikalla oli koko prinsessakatras. Sovittiin, että muista kuin Disneyn prinsessoista olisi saanut lisäpisteitä, mutta en tiedä näkikö kukaan Anastasiaa tai Odettea... Minä en.
 |
| Amira, miksi niin ihana? |
Eurocosplay. Haluaisin tähän vain teinisti itkeä tämän vuoden Eurocosplay-karsinnan voittajasta,
että "Amira, Amira, Amira - miksi niin jumalainen?! Yhyhyy.", mutta yritän pitää pokkani sen aikaa, että ehdin tiivistää kisan toteamukseen: "Ihan uskomattoman kovatasoisia pukuja, mutta läheskään kaikki esitykset ei oikein vakuuttavasti pysyneet loppuun asti kasassa.". Ja nyt menen itkemään, koska tämän vuoden (kuvassa näkyvä) voittaja oli vaan yksinkertaisesti jumalainen. Ihana nähdä, kun joku cossaa suosikkihahmoa hengästyttävän upeasti.
Sopu sijaa antaa. Majoituspaikan tarjosi tänä vuonna kaveri ja pieneen kerrostalokolmioon meitä ahtautuikin sitten seitsemän henkeä (neljä vierasta ja kolme kalustoon kuuluvaa). Sibeliustalollakin oli yllättävän ahdasta ja liikkuminen paikoin varsin tukalaa, vaikka porukkaa koko ajan ulkona palloilikin.
Uskomattomat urheilusuoritukset (mitä olisi con ilman näitä?). Lauantaina minulle jäi tasan kolme minuuttia aikaa juosta Lahden rautatieaseman parkkipaikalta asematunnelin kautta illan viimeiseen junaan. Korkokengissä. Heitettyäni kengillä vesilintua puolivälissä matkaa ehdin kuin ehdinkin! Aika tiukille meni taas, mutta mitäs pienistä - niin kauan kuin vain junaan ehtii, kaikki on hyvin. Istumaan päästyä nauratti jo, miten meneekin nykyään aina näin tiukille.
Copic-tussit. Opin uutta Copic-tusseista: maaliseinästä niiden aiheuttamat tahrat saa parhaiten irti hiuslakalla. Tapettipinnasta en mene takuuseen, mutta lienee empiirisen tutkimuksen nimissä joskus kokeilemisen arvoista.
Outo ilmasto. Käsite desusää ei oikein lauantain säätä kuvannut: aurinko helotti koko päivän liki
Namin ääninäyttelijä Akemi Okamura. Tietääkseni ensimmäinen kerta Desuhistoriassani, kun osallistuin ihan tietoisesti kunniavierasohjelmaan. Okamura oli huisin söpö ja puhelias. Tulkkia kävi vähän sääliksi - paneeli oli aika pitkä ja loppuvaiheessa huomasi, että tulkkaaminen alkoi väsyttää.
2 uutta animea. Kovatasoinen (ja varsin kovaääninen - ilmeisesti istuttiin vähän huonossa kulmassa äänentoiston suhteen) amv-kisa tarjosi yllättäen peräti kaksi (ellei kolmekin) animea, jotka voisin jossain vaiheessa katsoa~
0 ostosta. Tänä vuonna ei Desusta tarttunut mukaan yhtikäs mitään, mikä on aika surullista.
1 uusi ruokakoju. Vihdoin joku lahtelainen ruokayrittäjä oli tullut järkiinsä ja parkkeerannut halpaa kana- ja kasviswokkia myyvän kojunsa ihan Sibeliustalon nurkalle. Suorastaan haltioissani olin tästä halvasta ja hyvästä ravitsemusvaihtoehdosta.
3 kadonnutta. Oli paljon tuttuja, rakkaita ihmisiä, hirmusti moikattavia ja juttuseuraa joka kulmassa, mutta nyt puuttui kolme (tai no, oikeastaan tälleen tarkemmin ajateltuna neljä) sellaista ihmistä, jotka on ihan jokaisessa conissa aina. Hämmentävän hiljaista.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Inspiraationlähteiden jyvät ja akanat
Tällä viikolla ehdottomasti eniten inspiroinut asia: kantelemusiikki.
Ravaan tällä hetkellä kesätöissä Kalevalan vanhoilla laulumailla ihan omasta tahdostani ja tietoisena kaikesta sinne kerrostuneesta kulttuuriperinnöstä, mutta silti yllätyin kantelemusiikin inspiroivasta vaikutuksesta. Maanantaina töissä sattui olemaan tavallista hiljaisempi päivä, joten kaivoin kaapista levyllisen kantelemusiikkia ja laitoin kuunteluun. Huomasinkin levyn olevan mitä parhainta taustamusiikkia niinkin luovalle toiminnalle kandiaiheen suunnittelulle. Yhden kantelemusiikkia sisältävän levyn aikana sain enemmän potentiaalisia kandiaiheideoita kuin puoleen vuoteen yhteensä. Tätä lisää. Kirjaston levyhyllyllä pitänee piipahtaa aivan lähiaikoina.
Tällä viikolla vähiten inspiroinut asia: Iskelmä Rex.
Koska Kalevalan vanhat laulumaat sijaitsevat aika korvessa, ei ole toivoakaan, että työmatkoilla voisi kuunnella liki puoltakaan suomalaisista radiokanavista. Meillä on pitkään mennyt tosi hyvin Radio Aallon kanssa, mutta täkäläiset taajuudet eivät yksinkertaisesti riitä sen kuuntelemiseen. Novan kanssa laitoin vapaaehtoisen yhteistyö- ja avunantosopimukseni jo ajat sitten jäähylle, joten oikeastaan jäljelle jäävät Ylen kanavat, vanha teini-ihastus SuomiPop ja Iskelmä. Arvelin, että meillä on Iskelmän kanssa ollut nyt mukavan pitkä tauko kuuntelija-kuunneltava-suhteessamme ja parantumattomana optimistina päätin yrittää uudelleen jonkinlaisia nostalgiaelämyksiä toivoen. Tykkäänkin kovasti Iskelmän tarjoamista, maakunnallisista paikallisuutisista, mutta ikävä kyllä satutan työmatkani juuri niihin aikoihin, kun kanavan musiikillisen tarjonnan voi tiivistää Pasilassa esiintyneen Andy Suonsilmän Karrelle palaneeseen enkeliin:
Inspiroivaa? Ei tässä mielentilassa, ei tähän aikaan vuodesta, ei kerta kaikkiaan nyt.
Ravaan tällä hetkellä kesätöissä Kalevalan vanhoilla laulumailla ihan omasta tahdostani ja tietoisena kaikesta sinne kerrostuneesta kulttuuriperinnöstä, mutta silti yllätyin kantelemusiikin inspiroivasta vaikutuksesta. Maanantaina töissä sattui olemaan tavallista hiljaisempi päivä, joten kaivoin kaapista levyllisen kantelemusiikkia ja laitoin kuunteluun. Huomasinkin levyn olevan mitä parhainta taustamusiikkia niinkin luovalle toiminnalle kandiaiheen suunnittelulle. Yhden kantelemusiikkia sisältävän levyn aikana sain enemmän potentiaalisia kandiaiheideoita kuin puoleen vuoteen yhteensä. Tätä lisää. Kirjaston levyhyllyllä pitänee piipahtaa aivan lähiaikoina.
Tällä viikolla vähiten inspiroinut asia: Iskelmä Rex.
Koska Kalevalan vanhat laulumaat sijaitsevat aika korvessa, ei ole toivoakaan, että työmatkoilla voisi kuunnella liki puoltakaan suomalaisista radiokanavista. Meillä on pitkään mennyt tosi hyvin Radio Aallon kanssa, mutta täkäläiset taajuudet eivät yksinkertaisesti riitä sen kuuntelemiseen. Novan kanssa laitoin vapaaehtoisen yhteistyö- ja avunantosopimukseni jo ajat sitten jäähylle, joten oikeastaan jäljelle jäävät Ylen kanavat, vanha teini-ihastus SuomiPop ja Iskelmä. Arvelin, että meillä on Iskelmän kanssa ollut nyt mukavan pitkä tauko kuuntelija-kuunneltava-suhteessamme ja parantumattomana optimistina päätin yrittää uudelleen jonkinlaisia nostalgiaelämyksiä toivoen. Tykkäänkin kovasti Iskelmän tarjoamista, maakunnallisista paikallisuutisista, mutta ikävä kyllä satutan työmatkani juuri niihin aikoihin, kun kanavan musiikillisen tarjonnan voi tiivistää Pasilassa esiintyneen Andy Suonsilmän Karrelle palaneeseen enkeliin:
Inspiroivaa? Ei tässä mielentilassa, ei tähän aikaan vuodesta, ei kerta kaikkiaan nyt.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Kuusi kertaa viisi-haaste
Ihana, ihana Avena haastoi minut vastaamaan blogosfäärissä jo jonkin aikaa kiertäneeseen haasteeseen. Varpussaaren ihka ensimmäinen haaste! Avenan Bye Bye Puppy-blogiin kannattaa käydä tutustumassa ihan ajan kanssa :)
HAASTE
Säännöt:
1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin.
3. Valitse 5 blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
4. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.
Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. Motivaatio.
2. Hammaspesu. Ilman suihkua pärjään hätätapauksessa vaikka parikin vuorokautta, kunhan vain saan pestä hampaat. Ja naaman, jos mahdollista.
3. Kahvi. Pari vuotta sitten en suin surminkaan olisi suostunut olemaan tilanteessa, jossa päivittäinen kofeiiniannos on pakollinen lisä normaaliin ruokavalioon, mutta tässäpä ollaan. Kahvia on pakko saada ainakin yksi kuppi päivässä, muuten ei mikään suju.
4. Ihmiskontakti. Tai vaikka useampi.
5. Jotain lukemista.
3. Kahvi. Pari vuotta sitten en suin surminkaan olisi suostunut olemaan tilanteessa, jossa päivittäinen kofeiiniannos on pakollinen lisä normaaliin ruokavalioon, mutta tässäpä ollaan. Kahvia on pakko saada ainakin yksi kuppi päivässä, muuten ei mikään suju.
4. Ihmiskontakti. Tai vaikka useampi.
5. Jotain lukemista.
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Tanjua Desai Hidier: Sopivasti sekaisin
Virginia Woolf: Oma huone
Herman Hesse: Arosusi
Majgull Axelsson: Huhtikuun noita
Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki
Eri ihmisille suositellaan luonnollisesti eri kirjoja, mutta näitä tykkään suositella vähän kaikille.
Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Kirjoja! Herman Hessen Arosusi, Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan tai Chun Shun Beijing beibi. Tai vaikka kaikki.
2. Kaoru Morin Bride's Story-mangan 5. osa ja mahdollisesti 6.:kin, jos se ennättäisi jouluun mennessä ilmestyä.
3. VR:n lahjakortti olisi aika siisti.
4. Kaveri saamalleni Iittalan Korento-sarjan teemukille tai kulho tai pari Marimekon Siirtolapuutarha-sarjasta.
5. Melkolailla mitä tahansa pöllö- tai ankka-aiheista käyttötavaraa~
Viisi paikkaa, jossa haluaisit käydä:
Norja
Oulu
Saksa
Mongolia
Hashima (saari Japanissa)
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Rauhallinen
Utelias
Mukavuudenhaluinen
Huonomuistinen
Seurallinen
Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille:
1. Tee joka päivä jotain uutta (tai ainakin sellaista, mitä et tehnyt edellisenä päivänä).
2. Usko hyvän sään aikaan, että ketään ei voi muuttaa. Etsi ympärillesi siis jo valmiiksi ihmisiä, jotka miellyttävät sinua sellaisina kuin ovat ja joita et edes haluaisi muuttaa.
3. "Worrying is like a rocking chair. It gives you something to do but doesn't get you anywhere."
4. Itke kun itkettää, naura kun naurattaa - paitsi silloin, jos tiedät reaktiosi loukkaavan jonkun paikallaolijan tunteita.
5. Pyhitä lepopäivä. Tarviit sen kuitenkin.
Itse päädyin haastamaan seuraavat henkilöt:
1.Tiia: Jotain uutta
2. Pihla: mikä tänään ärsyttäisi?
3. Emery-Dragonfly (tumblr tai DA, päätä itse~)
4. Koko Chimaira-tiimi: Team Chimaira
5. Sinä, jonka blogin osoitetta en vielä tiedä! Ole kiltti ja jätä se kommentteihin <3
Haastetut, napatkaa tämä mukaan blogiinne:
3. "Worrying is like a rocking chair. It gives you something to do but doesn't get you anywhere."
4. Itke kun itkettää, naura kun naurattaa - paitsi silloin, jos tiedät reaktiosi loukkaavan jonkun paikallaolijan tunteita.
5. Pyhitä lepopäivä. Tarviit sen kuitenkin.
Itse päädyin haastamaan seuraavat henkilöt:
1.Tiia: Jotain uutta
2. Pihla: mikä tänään ärsyttäisi?
3. Emery-Dragonfly (tumblr tai DA, päätä itse~)
4. Koko Chimaira-tiimi: Team Chimaira
5. Sinä, jonka blogin osoitetta en vielä tiedä! Ole kiltti ja jätä se kommentteihin <3
Haastetut, napatkaa tämä mukaan blogiinne:
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Projektiraportti
Ja näin alkaa olla kaksiviikkoinen, "virallinen" kesälomani takana päin. Tästä lähtien kaikki vapaapäivät ovat etupäässä taukoja työnteon lomassa: tosin niistä tauoista näyttää tulevan ilahduttavan pitkiä mikäli työvuorolistaan on uskominen. Ennätän ehkä tehdäkin jotain.
Edellisessä merkinnässä mainitsemani, kaksiviikkoinen "Tee joka päivä jotain uutta"-projektini oli ihan kohtalainen menestys. Projekti alkoi mukavasti heti maanantaina saadulla tappoflunssalla. Ei se nyt hirveästi menoa estänyt, jarrutti vain, kun flunssalääkkeet vei voimat ja välillä ääntäkään ei meinannut kurkusta lähteä. Talviturkki tuli flunssasta huolimatta heitettyä ja uimaan olen ennättänyt jo neljästi.
Mitään erityisen repäisevää (kuten benji-hyppyä tai kerrostalon katolle kiipeämistä) en ennättänyt kaksiviikkoisen aikana tehdä ja joissain uutuus-jutuista löytyy ehkä vähän saivarteleva jälkimaku. Mutta siitä olen ylpeä, että yksikään päivä ei tässä kaksiviikkoisessa ollut pilkulleen toisensa kaltainen! Joka päivään mahtui myös ilahduttavan paljon moninaisia ihmiskontakteja. Todella paljon tuli tehtyä vanhoja juttuja uusien ihmisten kanssa - vähemmän uusia juttuja vanhojen ihmisten kanssa tai uusia juttuja uusien ihmisten kanssa.
Viimeisten kahden viikon aikana olen:
Vieraillut erinäisissä uusissa paikoissa. Ei-niin-jännien paikkojen kategoriaan kuulunevat erinäiset vaatekaupat ("ai täh? onks täällä tällainenkin?"), kahvilat (pitkään "haluan käydä tuolla - mistä ihmeestä saan seuraa sinne?"-listalla olleet), kirpputorit sekä mutkan takana sijaitseva supermarket, johon en sen läheisyydestä huolimatta ollut aiemmin nokkaani pistänyt. Lisäksi nähtyä tuli ennennäkemätön kaverin kämppä. Ja kaksi ihan uutta uimarantaakin ennätin testata!
Käväissyt virtuaalitodellisuudessa. Sain kokeilla Oculus Rift-"laseja". Siis suljetuilta snorklauslaseilta näyttäviä laseja, jotka päässä ihan kirjaimellisesti sukeltaa virtuaalimaailmaan - katsoopa lasit päässä mihin suuntaan tahansa, kaikkialla näkyy pelkkää pikselitodellisuutta. Kun kokonaisuuteen lisätään reaalitodellisuudesta kantautuvat äänet kokonaan blokkaavat kuulokkeet, vaikutelma siitä, että todella elää sisällä tässä virtuaalitodellisuudessa, on valmis. Ja se on ihan huisin siistiä.
Mennyt baariin ilman meikkiä. En väittäisi kärsiväni mistään "yhyy, en taatusti mee ulos ilman meikkiä!"-kompleksista, mutta ei silti ole koskaan ennen tätä tullut mentyä ilman meikkiä baariin. Alkuun hätäännyin pinnallisuuttani, mutta nyt olen enemmän sitä mieltä, etten vain tätä ennen ollut saanut tilaisuutta baariutua ilman meikkiä, muutenhan olisin sen toki jo tehnyt.
Leikkinyt turistia. Turistin leikkimisessä nyt ei sinällään ole mitään uutta - paikka vaan oli ennenkokematon. Vierailtiin Hämeenlinna-visiitilläni nimittäin kauniissa Hämeen linnassa. Näin meidän kesken voisin sanoa, että seikkailuympäristönä Olavin linna vie kyllä voiton tästä miltei yltiöturvalliseksi rekonstruoidusta hämäläislinnasta, mutta kivaa oli silti linnassa ihan ajan kanssa kierrellä~ Kameran akku vain ikävä kyllä simahti kriittisesti juuri Hämeenlinnaan päästyäni, joten kuvamateriaalia ei reissusta ole.
Lukenut ja syönyt. Okei, nyt mennään sen kuuluisan saivartelun puolelle, mutten voi vastustaa kiusausta! Lukaisin kaksiviikkoisen aikana Kazuo Ishiguron Ole luonani aina sekä Margaret Atwoodin Oryx ja Crake:n. Ruokalistalla ovat käväisseet erilaiset kakut, uutuusjugurtit ja jännät leivänpäällisyhdistelmät.
Että tällaista pientä ja sievää. Voisin jatkaa projektia vaikka koko kesän, mutta jotenkin tuntuu, että kesätyöt aiheuttavat jonkin verran rutinoitumista ja toistoa päiviini. Tämä oli kuitenkin oikein kiva kokeilu - asiat saivat ihan uudenlaisia merkityksiä ja ehkä taas vähän aikaa katselen maailmaa vähän eri näkövinkkelistä.
Edellisessä merkinnässä mainitsemani, kaksiviikkoinen "Tee joka päivä jotain uutta"-projektini oli ihan kohtalainen menestys. Projekti alkoi mukavasti heti maanantaina saadulla tappoflunssalla. Ei se nyt hirveästi menoa estänyt, jarrutti vain, kun flunssalääkkeet vei voimat ja välillä ääntäkään ei meinannut kurkusta lähteä. Talviturkki tuli flunssasta huolimatta heitettyä ja uimaan olen ennättänyt jo neljästi.
Mitään erityisen repäisevää (kuten benji-hyppyä tai kerrostalon katolle kiipeämistä) en ennättänyt kaksiviikkoisen aikana tehdä ja joissain uutuus-jutuista löytyy ehkä vähän saivarteleva jälkimaku. Mutta siitä olen ylpeä, että yksikään päivä ei tässä kaksiviikkoisessa ollut pilkulleen toisensa kaltainen! Joka päivään mahtui myös ilahduttavan paljon moninaisia ihmiskontakteja. Todella paljon tuli tehtyä vanhoja juttuja uusien ihmisten kanssa - vähemmän uusia juttuja vanhojen ihmisten kanssa tai uusia juttuja uusien ihmisten kanssa.
Viimeisten kahden viikon aikana olen:
Vieraillut erinäisissä uusissa paikoissa. Ei-niin-jännien paikkojen kategoriaan kuulunevat erinäiset vaatekaupat ("ai täh? onks täällä tällainenkin?"), kahvilat (pitkään "haluan käydä tuolla - mistä ihmeestä saan seuraa sinne?"-listalla olleet), kirpputorit sekä mutkan takana sijaitseva supermarket, johon en sen läheisyydestä huolimatta ollut aiemmin nokkaani pistänyt. Lisäksi nähtyä tuli ennennäkemätön kaverin kämppä. Ja kaksi ihan uutta uimarantaakin ennätin testata!
Käväissyt virtuaalitodellisuudessa. Sain kokeilla Oculus Rift-"laseja". Siis suljetuilta snorklauslaseilta näyttäviä laseja, jotka päässä ihan kirjaimellisesti sukeltaa virtuaalimaailmaan - katsoopa lasit päässä mihin suuntaan tahansa, kaikkialla näkyy pelkkää pikselitodellisuutta. Kun kokonaisuuteen lisätään reaalitodellisuudesta kantautuvat äänet kokonaan blokkaavat kuulokkeet, vaikutelma siitä, että todella elää sisällä tässä virtuaalitodellisuudessa, on valmis. Ja se on ihan huisin siistiä.
Mennyt baariin ilman meikkiä. En väittäisi kärsiväni mistään "yhyy, en taatusti mee ulos ilman meikkiä!"-kompleksista, mutta ei silti ole koskaan ennen tätä tullut mentyä ilman meikkiä baariin. Alkuun hätäännyin pinnallisuuttani, mutta nyt olen enemmän sitä mieltä, etten vain tätä ennen ollut saanut tilaisuutta baariutua ilman meikkiä, muutenhan olisin sen toki jo tehnyt.
Leikkinyt turistia. Turistin leikkimisessä nyt ei sinällään ole mitään uutta - paikka vaan oli ennenkokematon. Vierailtiin Hämeenlinna-visiitilläni nimittäin kauniissa Hämeen linnassa. Näin meidän kesken voisin sanoa, että seikkailuympäristönä Olavin linna vie kyllä voiton tästä miltei yltiöturvalliseksi rekonstruoidusta hämäläislinnasta, mutta kivaa oli silti linnassa ihan ajan kanssa kierrellä~ Kameran akku vain ikävä kyllä simahti kriittisesti juuri Hämeenlinnaan päästyäni, joten kuvamateriaalia ei reissusta ole.
Lukenut ja syönyt. Okei, nyt mennään sen kuuluisan saivartelun puolelle, mutten voi vastustaa kiusausta! Lukaisin kaksiviikkoisen aikana Kazuo Ishiguron Ole luonani aina sekä Margaret Atwoodin Oryx ja Crake:n. Ruokalistalla ovat käväisseet erilaiset kakut, uutuusjugurtit ja jännät leivänpäällisyhdistelmät.
Että tällaista pientä ja sievää. Voisin jatkaa projektia vaikka koko kesän, mutta jotenkin tuntuu, että kesätyöt aiheuttavat jonkin verran rutinoitumista ja toistoa päiviini. Tämä oli kuitenkin oikein kiva kokeilu - asiat saivat ihan uudenlaisia merkityksiä ja ehkä taas vähän aikaa katselen maailmaa vähän eri näkövinkkelistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)