Kirjalliset aarteet

Jos joku teistä blogin satunnaisista lukijoista sattuu pitämään kirjaa kummallisimmista, huvittavimmista ja absurdeimmista iskurepliikeistä kautta kirjallisuushistorian, ehdotan, että lisäätte arkistoonne tämän mieltälämmittävän tapauksen:

"Täytyy sanoa, että siitä on aikaa, kun olen nähnyt, että esiliinaa käytetään oikealla tavalla." 

Napattu Marsha Mehranin teoksesta Ruusuvettä ja lammaspataa. Hienointa tässä iskurepliikissä oli, että se todella toimi tarkoitustaan vastaavalla tavalla. Sitten joskus.

Kurrentit obsessiot

Hellurei ja hellät tunteet vaan! Kesä on mennyt niin tiiviisti töissä ja perheen parissa (vietän tällaisia aikaistettuja ruuhkavuosia, kuten kaverini totesi), ettei blogitekstien tuottamisesta ole tullut mitään. Nyt on aika kuitenkin taas yrittää orientoitua kirjoittamiseen ja helpoiten se tuntuu sujuvan

"Chai latte"
Maidolla laimennetut teet ja kahvit ei ole koskaan olleet meikäläisen piece of cake - lähinnä maidon sotkeminen hyvään juomaan on tuntunut ällöttävältä - mutta tänä kesänä olen myynyt sieluni omasekoitteiselle chai lattelle. Oikeastihan chai latten tarjoiluastian tilavuudesta varmaan vähintään 49% tulisi olla maitoa, mutta kuten tavallista, minä säädän omiani. Minun "chai latteni" (muiden puheessa ihan vaan maitotee tai tee maidolla ja sokerilla) on yhtä kuin 3/4 mukia vahvaa chai-teetä, teelusikallinen ruokosokeria, 1/4 mukia kuohkeaksi vatkattua maitovaahtoa ja päälle koristeeksi rutkasti kanelia.

Twitter
Ne, jotka minua Twitterin puolella seuraavat, ovat varmaan jo kyllästymispisteessä aktiivisen päivitystahtini takia - pahoittelen! Twitter on siitä ihana, ettei sen käytöstä työajallakaan tule niin suuria tunnontuskia kuin tuon kovasti parjatun Facebookin. Tämä johtunee siitä, että Facebookissa roikkuminen symboloi minun maailmassani laiskuutta, chattailuyhteydenpitoa ja väsynyttä läppää, Twitter dynaamisuutta, uteliaisuutta ja tiedonjanoa (tämä taas saattaa johtua siitä, että Twitter on minulle lähinnä ikuinen uutisvirta, ei niinkään randomeiden aivopierujen pyhättö, kuten monelle muulle).


Kurssishoppailu
"Nyt on tosi hiljaista, mut ainakin näytän siltä, että teen jotain fiksua ja joka saa aikaan tunteen, että oon tehnyt jotain hyödyllistä!". Jep, olen rakastunut meidän yliopiston kurssivalintasysteemiin, joka oikeasti mahdollistaa lähes päättömän kurssishoppailun - monessa muussa yliopistossa näin spontaani abstraktien tuotteiden virtuaaliseen ostoskoriin lätkiminen ei käykään näin helposti.

Kumisaappaat
Ne on niin helpot. Ne on niin vaivattomat. Ne on niin röntöt. Ne suojaa varpaita kastumiselta niin hyvin. Ne on niin ihanat ja haluun käyttää vaan niitä enkä mitään monimutkaisia lenkkareita tai kömpelöitä pikkukenkiä! Paitsi, ettei ne helteellä ole erityisen ihastuttavat...

Esseet ja novellit
Nyt ei ole jostain syystä yhtäjaksoiset romaanit tänä kesänä juuri maittaneet ollenkaan. Sen sijaan olen herätellyt vanhaa rakkauttani novelleihin (varsinkin nykykiinalaiset novellit, ah!) ja löytänyt kokonaan uuden kirjallisuudenlajin: esseet. Virginia Woolfin ja Geroge Orwellin esseet varsinkin ovat olleet herkkua, jonossa vielä tavaraa muutamalta muultakin kirjailijalta.