Manchester is bubbling - Tampere kuplii 18.3.

Teimmepä siis päiväretkisen Tampereelle Tampere kupliin merkeissä. Reissun aikana opin uudelleen taskuparkin salat, aiheutin yliopiston kirjastolla mittavan kahvivahingon ja pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan ihan ite Tampereen keskustassa. Hieno reissu siis! Kuplii oli tällä kertaa luennontäyteisin koskaan. Hyvä kun myyntipöytiä ehti edes vilkaisemaan! Valtava määrä inspiraatiota tuli otettua matkaan, tavaraa vähän vähemmän. Luennoista on moni kysellyt fiiliksiä ja sisältöjä, joten jaetaanpa julkisesti koko lauantaina kuuntelemani ohjelma!

Klo 11-12 Näkymätön sukupuoli - sarjakuvaa ei-binäärisistä sukupuoli-identiteeteistä oli esittelyssä vuoden tärkein journalistinen projekti. Voima -lehti on nyt tehnyt monimuotoisen juttusarjan muunsukupuolisista henkilöhaastatteluiden avulla. Juttuja voit lukea täältä. Ihanat Apila Pepita Miettinen ja Veera Järvenpää kertoivat meille, että nyt näistä jutuista olisi tarkoitus koota kirja syksyyn mennessä, jotta saataisiin lisättyä tietoa muunsukupuolisuudesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä prosesseista. Mahtava idea! 

Yleisökysymyksenä kaivattiin kirjaan lisää etnistä ja kehollista monimuotoisuutta valkoisten, laihojen kalliolaishipstereiden sekaan. Itse kaipailin lähinnä ammatillista monimuotoisuutta. Jos tulevaa kirjaa olisi tavoitteena käyttää teinien ja teinien opettajien sivistämiseen, olisi kaikenlainen monimuotoisuus toivottavaa. Ettei kukaan pahimpia angstivuosiaan elävä ajattelisi, että ”en mä voi olla muunsukupuolinen, kun en oo tollanen valkoinen, helsinkiläinen taiteilija”. Ketään jo haastateltua väheksymättä toivon, että kirjasta tulee mahdollisimman rikas ja monipuolinen tietopaketti, josta mahdollisimman moni sukupuoli-identieettiään etsivä voi löytää samaistumisen kohteita. Innolla syksyn Helsingin sarjisfestareita odottaen.

Sarjiskansa oli synkempää kuin coneissa olen tottunut.

Klo 13-14 Sarjakuvalla ulkomaille oli moniäänisin paneeli, jossa vähään aikaan olen ollut! Hanna-Pirita Lehikoisen, Rosi Kämpen ja Kaisa Lekan keskustelussa kohtasivat monenlaiset näkemykset ja keinot ulkomaille myymisestä, verkostoitumisesta ja kielivalinnoista. Siinä missä Hanna-Pirita ja Kämpe myyvät pelkkiä bittejä, ja Kämpe jopa pelkkää piirtojälkeä, Lekalle tärkein on kokonaisuus, joka syntyy kirjasta, kirjan paketista ja koko tarinasta. Jokaisen omassa tarinassa oli kuitenkin selkeä opetus: jos haluat julkaisemaan ulkomaille ulkomaankielellä, verkostoidu! Tapahtuipa se sitten netissä tai kasvokkaiskohtaamisissa sarjisfestareilla ja coneissa. Oma englannintaito ei ole pahitteeksi: etenkään, jos pystyt kääntämään itse sarjiksesi tai tekemään sen jo lähtökohtaisesti englanniksi.

Ostokset määräytyivät tulotason mukaan.

Klo 14-15 Julkinen päiväkirja: sarjakuvablogausta mielenterveydestä käsitteli sarjakuvablogien luonnetta eräänlaisia terapiablogeina. Bloggaajan mielenterveyttä, tunteita ja elämän kriisejä kuvailevia sarjisblogejahan Suomessa riittää. Paneelissa tuli hyvin esille, että erityisesti todella synkät kuvaukset omasta olosta eivät ole erityisen tyypillisiä ulkomaalaisille (englanninkielisille?) sarjisblogeille. Maailmalla rankkojakin aiheita tunnutaan lähestyvän huumorin kautta. Uutena, kivana juttuna opin, että sarjakuvia käytetään ihan formaalin terapiatyönkin tukena. 

Kotimatkalla sain asiantuntevan tiivistelmän klo 17-18 skippaamastani Fanfiction Suomessa -luennosta. Luentoa pitämässä oli Iina Karasti, jonka viime vuonna valmistuneen, aihetta käsittelevän opinnäytetyön voi lukea täältä. Tulosten mukaan slash on edelleen suosituin genre heteroromantiikan tullessa toiselle sijalle ja femslashin jäädessä näistä kahdesta kauas kauas taakse. Jännin tutkimustulos on, että peräti 29 % fanfictionin kirjoittajista ei koskaan tapaa muita kirjoittajia (Karasti 2016, 26). Ihan hauska oppari aiheesta, joskin tutkimustuloksissakin näkee, että fanfictionin kirjoittaminen koetaan edelleen hieman noloksi ja ehkä vastakkaiseksikin "oikealle" kirjoittamiselle, vaikka ficeistä oppisikin paljon omien hahmojen luomisesta ja tarinan rakentamisesta.

Luennoilla juoksemisen ohella ennätin toki vähän diskuteerata tuttujenkin kanssa. Kiitos kaikille kivasta päivästä ja mahtavista keskusteluista! Oli kiva nähdä montaa tuttua naamaa pitkästä aikaa ihan livenä ja päivitellä kuulumisia muutenkin kuin somen kautta.

Ensi vuonna uudestaan taas!