Ihan kuin en olisi jo ihan lanteitani myöten jumissa juoksuhiekassa kaikkien tekemättömien yliopistojuttujen, uuden blogin mukanaan tuoman päivitysvelvollisuuden ja sosiaalisen elämän hamstraamisen takia, päätin sitten ottaa vielä vastuulleni lisää nettielämävastuuta.
Avasin nimittäin suunnilleen viikko sitten tumblr:iin uuden blogin, jolle suunnatonta luovuutta ja mielikuvituksekkuutta osoittaen annoin nimen Finno-ugric languages. Blogin on tarkoitus sisältää pääasiassa hyödyttömäntarpeellista (tarpeensa jokainen kävijä ja seuraaja määrittäköön itse) sanastoa ja fraasi-ilmauksia suomalais-ugrilaisilla kielillä. Kielioppiin, etymologiaan tai kielihistoriaan päätin jo alun alkaenkin olla puuttumatta, ellei joku ihan vartavasten niistä kysy. Osa bloggaamastani tavarasta on ihan itse askartelemaani, mutta varsinkin suomen sanastoa rebloggaan suosiolla muista lähteistä, koska siihen on mahdollisuus.
Jos nyt kysytte miksi pirussa rupesin koko hommaan, niin kerrottakoon, että uuden tumblr-blogin perustamisen taustalla oli etupäässä kaksi asiaa: halu kokeilla vain yhteen asiaan keskittyvän tumblr-blogin ylläpitoa sekä oma unkarinopiskeluni, jonka tueksi tykkään tehdä Anki-ohjelmaan kertauskortteja, joita on sitten kiva jakaa muiden kanssa. Lähinnä blogin pyörittäminen siis tukee omaa oppimistani. Ainakin leikisti. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että suomalais-ugrilaiset kielet tarvitsevat lisää rakkautta, huomiota ja popularisointia.
Tälleen viikon blogia pitäneenä voisin sanoa, että toistaiseksi fiilikset on ihan hyvät. Arvelin kuitenkin jo blogin ideaa hahmotellessani, että hommassa saattaapi käydä ohraisesti ja osa kielistä jää vähemmälle huomiolle. Suomalais-ugrilaisten kielten käsite nyt kuitenkin kattaa sen kolmisenkymmentä kieltä (kielentutkimuksellisista ja poliittisista näkökannoista riippuen) eikä kaikista todellakaan ole löydettävissä mitään superhelppokäyttöisiä nettisanakirjoja, joista poimia kivalta kuulostavia sanoja ja sanontoja, joita blogata eteenpäin. Aika ja jaksaminen saattaa siis tulla varsin nopsasti vastaan, ja varsinkin kaukaisemmat sukukielet (kuten mari, komi, udmurtti ja hanti), joihin minulla ei ole omakohtaista kosketusta, hyvin suurella todennäköisyydellä jäävät edustukseltaan vajaiksi. Veikkaankin, että lähiaikoina edessä on kaksi vaihtoehtoa: joko rajata suosiolla kielivalikoimaa (tyyliin "itämerensuomalaiset kielet" tai "suomi-viro-unkari-karjala") tai sitten huutaa apua ja pyytää jotakuta ottamaan vastuulleen vaikka saamelais- tai lähisukukielet. Saa nähdä kummin käy.
Mutta wish me luck ja käykää ninjasti uutta blogia edes stalkkaamassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti