Se on taas kuulkaa aika tiivistää vähän männävuotta. En tiedä, olenko ainoa, jolle tammikuut on vähän vaikeita, kun samaan aikaan elää täysillä uutta vuotta, mutta silti tuntuu, että toinen jalka laahaa vielä vanhan vuoden puolella. Mutta kummallisista aikakäsityksistä joskus lisää.
Vuonna 2012 luin tasan 50 kirjaa kannesta kanteen.
Luetuista teoksista peräti 38% oli kotimaista tuotantoa. Muiden eurooppalaisten kirjailijoiden (mukaan laskettu myös venäläiset) edustus oli 40%, josta niinkin huikea luku kuin 18% oli brittikirjailijoiden tuotoksia. Yhdysvaltalaista alkuperää kirjoista oli 16%, aasialaista vain vaivaiset 6%. Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja arabimaailman edustajat puuttuvat viime vuoden listasta kokonaan. Tämän vääryyden voisin yrittää korjata tämän vuoden puolella, sillä en henkilökohtaisesti näe pelkästään yhdeltä kieli- tai kulttuurialueelta tulevan kirjallisuuden lukemista kauhean terveenä toimintana...
Haluaisin sanoa lukeneeni viime vuonna pelkästään hyviä kirjoja - sellaisia, joihin mielelläni palaisin uudelleen ja sellaisia, jotka herättivät minussa suuria tunteita. Noh, ilmeisesti muutaman noista viidestäkymmenestä kirjasta on lukenut joku kolmesta, tällä hetkellä nukuksissa olevista sivupersoonistani, sillä juuri nyt ruorissa olevan persoonan mielessä eivät jotkin noiden listattujen kirjojen nimistä herätä minkäänlaisia muistikuvia tunteista nyt puhumattakaan... Mutta eipäs silti hätäillä sen dementia-diagnoosin kanssa!
Hienoja kirjoja tuolla luettujen kirjojen listalla on montakin. Olisi oikein kivaisaa tehdä lyhyt ja napakka top5 kaikkein eniten tunnetasolla vaikuttaneista kirjoista, mutta sori, en mitenkään pääse tasalukuun - top6 on paras mihin kykenen!
Chris Cleave: Little Been tarina
Voihan itku. Karkkikansiin kääritty syväluotaus asioista, joita ei ehkä haluaisi ajatella.
Virginia Woolf: Oma huone
Kaunokirjallisuuden ja manifestin onnistunut yhteenliittymä. Löytyy netistä englanniksi myös laillisena ilmaisjakeluna: A Room of one's own.
Hermann Hesse: Arosusi
Itsetutkiskelun paikka. Ihmismieli on kirjailijan leikkikenttänä aina yhtä viihdyttävä.
Riikka Pulkkinen: Totta
Emotianaalisesti hirveän raskaslukuinen, ihanan monitasoinen. Jättää lukijalle vapauden kohdistaa luennan fokus joko kaikkiin tai vain muutamaan kipupisteeseen.
Jan Salminen: Äidinmaa
Niitä kirjoja, joita ei uskoisi suomalaisen kirjoittamaksi. Aiheutti pahimmillaan fyysistä pahaa oloa, mutta sai kyseenalaistamaan hirmuisen määrän asioita. Kuten sen, miten maskuliinisuus rakentuu.
Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö
Yllätyksistä ja hämmentävistä loppuratkaisuista täyteläinen, nyky-Kiinaan sijoittuva novellikokoelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti