Joskus - karmean Karman lakeja noudattaen - käy niin, että ihmisen uskomattoman hyvä tuuri loppuu ja turvattu, pitkäikäinen kesätyöpaikka vetäistään alta säästöihin vedoten. Ei siinä pieni ihminen mitään voi: vaikka työnteko olisi kuinka prioriteettilistan kärjessä, ilmaiseksi ei töitä kuitenkaa huvita tehdä, kun vuokra, ruoka ja bensatkin pitäisi maksaa. No, se on sitten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Vaan mistäs niitä pettymyksiä nyt sitten löytäisi?
Mitäs nyt sitten tapahtuu?
1) Ihan höpönä työpaikkailmoitusten lukemista ja niihin vastaamista. Aarresaari on ykkönen. Unohtunut tekstilaji nimeltään työhakemus kaivetaan puolen vuoden naftaliinista ja omaa kielellistä lahjakkuutta testataan ja venytetään äärirajoille asti. Jos olen tarpeeksi sanasukkela, vakuutan kai työnantajan?
2) Pientä stressiä harjoitteluapurahoista. Voi viikonloppu, miksi amanuenssi on silloin vapaalla? Googlekaan ei auta, kun kaikki kapitalistiseen mammonaan liittyvä informaatio on vuodelta 2011 tai väärän laitoksen tuottamaa. Moraalista pohdintaa onko oikein, että yliopisto maksaa toiselle organisaatiolle tekemästäni työstä. Miten tämä homma nyt taas toimikaan? Mutta voi jehna miten mielenkiintoisia työtehtäviä olisi tarjolla. Ottaisikohan ne minut, jos tekisin töitä kuukauden opintotuella..?
3) Epärealistista haaveilua. Maailmanympärimatka? Andeille kiipeilemään? Japaniin apinasafarille? Vapaaehtoistyöhön Filippiineille? Työleirille Sambiaan?! Taivaanrannassa häämöttää kolme kuukautta tyhjää kalenteria - kaikki on mahdollista! Vaan hups vain, sinne ne säästöt sitten menikin. Ja hakuajatkin vapaaehtoistyöhön taitavat olla jo ummessa. Mutta lentolippuja saa onneksi vielä kesälläkin!
4) Realistista haaveilua. Pari viikkoa halvassa Keski-Euroopan maassa opiskellen jotain itseä kiinnostavaa, mikä vielä näyttäisi hyvältä cv:ssä? I like that idea! Onneksi kansainvälisten kesäyliopistojen tarjontaan voi tutustua helposti ja nopeasti. Paha vaan, että haaveet Keski-Euroopasta romuttuvat Viron ja Tanskan rökittäessä kurssitarjonnallaan muut maat 11-0. Mikäs siinä, halpahan se on Virokin ja tanskalaiset on kuulemma todella leppoisaa porukkaa. Alankomaissa hintataso sen sijaan karkaa niin hurjaksi, ettei ilmaiseen tottunut suomalaisopiskelija voi kuin tukehtua epäuskoonsa. Jospa sittenkin istuisin kotona ja opettelisin ohjelmoimaan kotikoneelta käsin..?
5) Pieniä askelia. Jos kukaan ei minulle halua maksaa tekemästäni työstä, niin tekeehän noita pari päivää talkoohengessä ilmaiseksikin. Mitkäs kaikki festarit ja tapahtumat tarvitsivat auttavia käsipareja? Hulluksihan sitä kotona maatessa tulee.
Maaliskuu olkoon optimismin kuukausi ja puhurimainen kevättuuli pitäköön kaikki ovet avoinna. Joutaa sitä kyynistymään toukokuussakin. Paitsi, että ei kyllä - silloinhan pitäisi valmistua ja siirtyä "liian vähän työkokemusta"-kategoriasta "ylikoulutettu"-kategoriaan. Hallelujah maailma, elämä voittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti