Kokoelma kasvaa - tarpeettomasti

Maaliskuun kunniaksi otin ja repäisin itseni irti arkisesta puurtamisesta ja vietin vähän pidemmän viikonlopun itärajalla Joensuussa. Kannatti, löysin nimittäin Siltakadun antikvariaatista tämän:

Nimi: 조선의 노래
Valmistusvuosi: 1971
Alkuperämaa: Pohjois-Korea
Hinta: 1€

Kyseessä on pohjoiskorealainen laulukirja, josta löytyy laaja valikoima ilmeisesti varsin eriaiheisia lauluja (aiheet tosin voidaan ehkä arvata, kun kyseessä on laulukokoelma suoraan maailman sulkeutuneimmasta kommunistisesta diktatuurista). Google ei oikein onnistunut kertomaan minulle mitään kirjan historiasta, säveltäjistä tai kokoajista tai siitä, mikä sen merkitys pohjoiskorealaisessa kulttuurikentässä on (tai yritti kyllä ja olisi varmaan onnistunutkin, jos korean kielen osaamiseni ja tiedonetsintätaitoni olisivat paremmat). Tietääkö joku? Kirjan sisältö löytyy suurin piirtein täydellisesti listattuna täältä (joissain kappaleiden nimissä tosin esiintyy tuolla kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, vaikka alkuperäisesti niitä ei kirjassa ole). Ilmeisesti suurin osa lauluista on sävelletty ja sanoitettu Pohjois-Korean naiskuoroja silmälläpitäen, koska nimenomaan naiskuorojen esittämänä lauluista ääninäytteitä löytyy Youtubesta. Esimerkkinä vaikkapa tämä laulu numero 61 sivulta 61:

Tämä on siis teos, jota en suin surminkaan olisi raaskinut jättää antikvariaatin hyllyyn pölyttymään (toisin kuin aikanaan olen pystynyt jättämään venäjän- ja hepreankieliset Kalevalat ja japaninkielisen pienoisteoksen Leninistä). Niin hienosti sointui tämä jatkoksi joskus lukioikäisenä aloittamaani Pohjois-Koreaa käsittelevien kirjojen kokoelmaa (jota olen esitellyt jonkin verran vanhan blogin puolella täällä, jos jotakuta kiinnostaa tutustua), että olisi suorastaan pyhäinhäväistykseltä tuntunut hyllyyn hylkääminen.Vähän minua tosin hämmentää se, että kirjan kannessa on nimi myös arabialaisilla aakkosilla kirjoitettuna - kieleksi tosin veikkaan persiaa arabian sijaan (joku fiksumpi minua sivistäköön, jos osaa arabialaisia aakkosia lukea ja tuntee lähi-idän kieliä).

Yllättävän paljon olen nyt ostotapahtuman jälkeen uhrannut ajatuksiani kirjan aiemmalle omistajalle. Kyllähän se vähän omituiselta tuntuu löytää suomalaisen pikkukaupungin antikvariaatista teos suoraan monen tuhannen kilometrin päässä sijaitsevasta, yltiösulkeutuneesta kommunistisesta diktatuurivaltiosta, josta informaatio kulkee hitaasti ulkomaailmaan. Kirjan ensimmäisellä sivulla on kuivamustekynällä kirjoitettu omistuskirjoitus muotoa "_____:lle matkalla", mikä viitannee Pohjois-Korean matkaan. Mutta millaisessa kontekstissa kaksi suomalaista on päättänyt matkustaa Pohjois-Koreaan 1970-luvulla? Kirkon työntekijöinä? Sosialistien ryhmämatkalla? Vai ovatko matkustaneet ollenkaan vai johonkin lähivaltioon? Tai ovatko matkustaneet myöhemmin kuin 70-luvulla?

Tästä pohdinnasta tekee tosin vähän tuskastuttavaa tieto siitä, että suomalaiset ovat keskimäärin alle kahden askeleen päässä toisistaan. Toisin sanoen, jos ryhtyisin kyselemään kirjan omistajan perään ihan tosissani, varmaan hänet löytäisin ja voisin nämä hienot kysymykseni kysyä suoraan joko häneltä tai joltain hänet tuntevalta. Siitä sitä varmaan vasta seikkailu sukeutuisikin. Saatanpa jättää väliin tämän etsinnän ja keskittyä hehkuttamaan tätä hienoa löytöäni jokaiselle vastaantulijalle.