Kielitaito on siitä jännä juttu, että se monien tutkimustenkin mukaan jakautuu aktiiviseen (liki päivittäin käytettyyn) ja passiiviseen (osattuun ja ymmärrettyyn, mutta harvoin tarvittuun) kielitaitoon ja sanastoon. Yksilöiden kielitaito vaihtelee paljolti paitsi kasvu-, asuin- ja koulutusympäristön, kiinnostuksenkohteiden, ammatin ja lukeneisuuden mukaan. Usein siis käy niin, että kahdella samaa kieltä äidinkielenään teoreettisesti puhuvalla yksilöllä on täysin erilainen sanavarasto ja täysin erilaiset mahdollisuudet käyttää kieltään. Jos jotakuta aihe kiinnostaa enemmän, niin ainakin Kotuksen sivuilta löytyy ihan kiva teksti aiheesta.
Minusta on aina jotensakin viihdyttävää sattua nokakkain passiiviseen sanavarastooni kuuluvien sanojen kanssa - se kun tapahtuu yleensä melkoisen yllättävissä tilanteissa silloin, kun en ole moiseen henkisesti valmistautunut. Nyt kun puolitoistavuotias veljentyttö on alkanut aktiivisemmin katsoa lastenohjelmia ja kartuttanut satukirjavarastoaan, tulee vastaan ihan uskomattoman paljon ns. "lasten sanoja", jotka kyllä itsekin oppi lapsena, mutta jotka sen jälkeen ovat suloisesti unohtuneet. Aina välillä tuntuu ihan uskomattomalta, miten paljon lapsille ja aikuisille suunnattujen medioiden kieli eroaa toisistaan... Aikuisten kieli tuntuu joiltain osin melkein köyhältä lasten kieleen verrattuna.
Mutta lasten ja aikuisten kielieroista joskus ehkä mahdollisesti lisää. Tässä hieno top10-lista sanoista, jotka itse luulin jo unohtaneeni, kun en niitä jokapäiväisessä kielenkäytössäni tarvitse, mutta jotka ovat ihan lähiaikoina muistutelleet olemassaolostaan:
1. Kenkku
2. Liekuttaa (keinuttaa, kiikuttaa)
3. Kuje
4. Toope
5. Rokonarpinen
6. Uksi (ovi)
7. Säie
8. Mikstuura (onko tälle sanalle edes vastinetta?)
9. Konstikas
10. Lapsus (virhe, erhe)
Onko teillä mitään hienoja, upeita sanoja, jotka tiedätte osaavanne, mutta jotka olette hylänneet käyttökielenne ulkopuolelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti