Se kuplii sittenkin - Tampere

Käytin tosiaan nykyisen asumislokaationi suomia mahdollisuuksia hyväkseni ja pakkasin perjantaina reppuuni varusteet kahden päivän seikkailua varten. Lauantaiaamuna heräsin epäinhimillisen aikaisin. Bilbomaisella riemulla kuitenkin loikin halki Jyväskylän kumpuilevan maaston ja junailin Tampereelle välittämättä univajeestani vielä tässä vaiheessa vähääkään. Illalla Hämeenlinnassa se alkoi kyllä sitten vähän tuntua...

Koska Tampere kuplii 2013 oli ensimmäinen Tampere kupliini koskaan ikinä, voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa sen olleen kaikkein paras. Kaikki vanhoille kuplii-kävijöille tuttu oli minulle täysin uutta. Vaikka eihän tapahtumassa käymättömyyteni ole minua estänyt jonkinlaista mielikuvaa muodostamasta. Rehellisesti sanoen siihen mielikuvaan ei kyllä kuulunut niin uskomatonta cosplayaajamassaa kuin paikalla oli. Eikä ainakaan Finnkinon suurimmassa salissa järjestettyä cosplaykisaa, jonka väliajalla Finnkino näytti lähiaikoina teattereihin tulevien elokuvien trailereita (joissa ei kyllä ollut mitään must see-leffoja, sori vaan Finnkino, mutta kiitos hienosta kokemuksesta). Yllätyin, mutta ihan pelkästään yltiöpäisen positiivisella tavalla. Ainoa pettymys oli vanhojen Marvel-lehtien olematon saatavuus. En minä hei vain ihan huvikseni ole kännykkäni uumeniin koonnut listaa minulta puuttuvista Ryhmä-X-lehtien numeroista. Kyllä minä niitä voisin ostaa, jos joku minulle niitä kauppaisi.

Vaikka olenkin uskomattoman vähään tyytyvä ihminen, joka on valmis pitämään tapahtumaa kuin tapahtumaa onnistuneena, jos siellä vain on mahtavia tyyppejä, joiden kanssa hengailla, on minulla tapahtumien suhteen aina pieniä tavoitteita. Sen verran olen nimittäin pyrkinyt itseäni aina ruoskimaan, että käyn vähintään pari ohjelmanumeroa katsomassa, jos sellaisia vain on. Tällä kertaa saatiin itsemme raahattua paitsi cosplaykisaan myös tapahtuman avajaisiin (eli Kari Korhosen minihaastatteluun). Pari tosi kivalta kuulostanutta ohjelmanumeroa jäi kokonaan käymättä ja vähän surettaa näin jälkikäteen, mutta ehkä googlailen, josko joku olisi kirjoittanut aiheista vaikkapa blogimerkintöjä tai käynyt mielenkiintoista keskustelua jossain.

Mutta hei! Koska minulla kerrankin on (uuden kamerani ansiosta) jopa julkaisukelpoista materiaalia tästä upeasta tapahtumasta, saatte tosi kököstä graafisesta materiaalista tässä välissä nauttia, olkaa hyvät. 

Eli jos ette siis vielä näistä yltiöpäisistä superlatiivien ja hehkutussanojen käytöstäni arvanneet, minulla oli ihan tosi kivaa ihmisiä moikkaillessa, Finnlaysonin aina vaan kivemmalta tuntuvalla alueella pyöriessä ja lapsuuden sankareita (yllä Asterix ja Candy Candy&Anton) bongaillessa. Voisin ottaa uusiksikin joskus.

Loppukaneettina kerrottakoon, että ostoksina mukaan tarttui lopulta ainoastaan Hanna Koljosen Sokerihullu sekä Jouko Nuoran minusta piirtämä todella mairitteleva karikatyyri. Sydän jäi kuitenkin itkemään verta - ostettavikseni olisivat halunneet selkeästi tulla vähintäänkin Team Pärvelön Hyi, Homoa!-antologia (pitkään ostoslistalla ollut), Ninni Aallon ja Tuula Hypénin Kas, kissa (kissarakkaalle kaverille lahjaksi) sekä Lue Craig Thompsonin Habibi (kunnianhimoisin sarjakuvaromaani koskaan). Totesin kuitenkin, ettei opiskelijabudjettini ehkä tykkäisi, jos ostaisin 70 eurolla sarjakuvia yhden viikon aikana. Tuo opintotuen riittäminen elämiseen kun on kuulemma vain budjetointikysymys, vaikka rahaa saakin ihan vain sillä, että on nimi jonkin oppilaitoksen listalla. Järkevän rahankäytön jumaluutta miellyttääkseni päätin siis tällä kertaa pidättäytyä materialistisen himoviettini tyydyttämisestä. Toivottavasti jokin korkeampi voima jossain on siis minuun tyytyväinen, itsestäni en ihan satasen vetoa löisi. 

Pssst! Pahoittelen, jos joku lukija sai tämän postauksen myötä minusta uutta informaatiota, jonka vastaanottamiseen ei ollut täysin valmistautunut - toivottavasti shokki ei ollut suuri :)