Kirjahulluus

Kahden massiivisen tiiliskiviromaanin väliin pusertuneena kirjaston ylimmällä hyllyrivillä pieni, korkeudeltaan vajaat viisitoista senttinen, nostalgisen murretunpunainen, kultakoristeltu kirja, jonka sivukyljessä lukee Gustave Flaubert Bibliomania. Takakansi lupaa 15-vuotiaan Flaubertin (Rouva Bovary, Sydämen oppivuodet) novellin traagisesta bibliomaani Giacomosta, joka "tuhlaa kaiken rahansa kirjoihin eikä kykene edes syömään tai nukkumaan." Oheen on liitetty myös kaksi esseetä suomalaiskirjoittajilta - Hannu Salmen Kirjojen narrit ja orjat sekä Antti Nylénin Kirjoista ja ihmisistä. Silti taskuun mahtuvalla kirjalla ei pituutta enempää kuin 118 sivua.
 

Aloitan lukemisen automatkalla hautajaisista kotiin, lopetan aikaisin hiljaisena työaamuna, kun asiakkaita ei vielä näy.

Bibliomania on yhtä klassinen kuin kansi lupaa. Tarina yhdestä sen bibliomaaneiksi kutsutun ihmistyypin edustajasta, jonka rakkaus kirjoihin on saanut hulluuden muotoja. Giacomo on kirjakauppias, jolle lukeminen ei enää riitä (jos on koskaan riittänyt, lukea hän kirjoja ainakaan enää oikein osaa) vaan jonka ainoaksi intohimoksi elämässä on muovautunut kirjojen, erityisesti harvinaisten yksilökappaleiden omistaminen. Elämän suurimmaksi tragediaksi muodostuukin kysymys siitä, saako hän omistukseensa kirjan, jota kovasti himoitsee.

Nuo kuumeiset, kiihkeät illat hän vietti kirjojen parissa. Hän kierteli kaupassaan, käveli ristiin rastiin kirjastonsa hyllyväleissä, hurmioituneena, haltioissaan, kunnes äkkiä nauliutui paikoilleen hiukset pystyssä, silmät kiiluen, appoavoimina. Hänen kuumat ja kosteat kätensä vapisivat, kun hän kosketteli hyllyillä olevia kirjoja.
- Gustave Flaubert: Bibliomania

Kulttuurihistorioitsija Hannu Salmen essee Kirjojen narrit ja orjat raottaa inspiraation verhoa Flaubertin novellin takana ja kytkee tekstin mielekkääseen, historialliseen jatkumoon kertoen hurjia tarinoita Euroopassa 1700- ja erityisesti 1800-luvulla tavatuista bibliomaaneista, jotka rakkaus kirjoihin ajoi mielettömiin tekoihin ja lopulta usein harjoittamaan kirjavarkaan ammattia. 

Samaan aikaan, kun bibliomaniasta keskusteltiin, kirjoja luettiin ja kirjoitettiin enemmän kuin koskaan. Jo 1700-luvulla kohtuutonta lukemista - saksaksi Lesesucht - alettiin pitää sairautena: se ei ollut vain pahe vaan aiheutti monenmoisia ruumiillisia oireita heikkonäköisyydestä kihtiin ja hypokondriaan.
- Hannu Salmi: Kirjojen narrit ja orjat

Bibiliofilian ja bibliomanian suhdetta on joskus kuvattu lauseella "Bibliofiili on kirjojensa herra, bibliomaani niiden orja." Kun kirja edellisessä tapauksessa on ystävä, philos, jälkimmäisessä se on hulluuden lähde, mania.

- Hannu Salmi: Kirjojen narrit ja orjat

Suomentaja Antti Nylén puolestaan käsittelee esseessään Kirjoista ja ihmisistä kysymystä siitä, mikä kirja on - sekä esittelee lukevan ihmisyksilön kaksi evoluutiopolkua, joista toinen johtaa lukutoukkuuteen, toinen bibliofiliaan. Nämä kaksi ihmislajia eroavat toisistaan Nylénin mukaan siinä, miten he määrittelevät kirjan. Lukutoukalle tärkeää on tarina, juoni, sisältö, kun taas bibliofiili rakastaa kirjaa analogisena, nidottuna kokonaisuutena. Tästä seuraakin kysysmys: mitä tapahtuu bibliofiilille sähkökirjojen aikakaudella?

Kirjalla on sielu ja ruumis. Niitä voi ajatella erikseen, mutta niitä ei voi erottaa. Toisessa mielessä kuin moni muu esine, kirja on sielu ja ruumis, kuten ihminen tai kansa.
- Antti Nylén: Kirjoista ja ihmisistä

Suljettuani pienen murretunpunaisen kirjan kannet, olen niin innoissani kaikista tuossa hetkessä uusista ja raikkailta tuntuvista ajatuksista, etten malta olla kertomatta niitä eteenpäin juuri parahiksi paikalle saapuneelle työtoverilleni. Kaikki tuntuu järkeenkäyvältä, selvältä, ymmärrän maailmaa taas hieman enemmän. Ja mikä riemu, työkaveri myötäilee papukaijana ulkomuistista toistamiani ajatuksia. Myöhemmin ajaudun kuitenkin epävarmuuden kierteeseen. Entä äänikirjat? 

Kirjabingossa ajan itseni umpikujaan.